Luolamiehen blogi: Vapaana kulkemisen kauneus

"En ole tarpeeksi nuori tietämään kaikkea."

- Oscar Wilde

Elämä on pyhiinvaellus.

Liian harvoin tulee lähdettyä vain kävelemään. Enkä tarkoita nyt lenkkeilyä, jonka motivaattorina on aina kuntoilu, hikoilu ja kunnon kohottaminen tai muu tarkoituksenmukainen liikkuminen. Enkä myöskään retkeilyä, jossa kohde on tarkkaan valittu ja retkelle on asetettu aika ja tavoite. Puhun aivan tyhjänpäiväisestä kuljeskelusta – kävelystä ilman päämäärää.

tää on mun crew kuka pitää sun selustaa?

Joskus olen etsinyt jotain tiettyä kaiverrusta, sitä kuitenkaan löytämättä. Nyt - kuljeskelemalla löytyi uusi 1950-luvulla hakattu kaiverrus ilman minkäänlaista etsintää...

Tällainen kulkeminen antaa erilaisen vapauden. Vapauden, jossa jokainen multakasa, kivi, keppi ja kukkula on nähtävyys – jokainen askel seikkailu. Ei ole kiirettä, on aikaa pysähtyä jokaisen pienenkin yksityiskohdan äärellä. Se on viatonta kulkemista, se on lapsen maailmaa. Aikuiselle tavatonta, voittoa tavoittelematonta tarpomista, jossa ei ole koskaan aika lähteä ”pikku hiljaa kotiinpäin”.

Tauolla siellä jossakin...

Ilman päämäärää kulkeva ihminen voi pysähtyä syömään eväänsä juuri siihen kohtaan missä haluaa. Hänen karttaansa ei ole merkattu tiettyä taukopaikkaa. Elämä on tauko. Puut kumartavat kulkijaa ja kulkija puuta.

Jos jossakin raakkuu fasaani, mikset lähde perään?

Vapaan kävelijän herätyskello on nouseva aurinko, kompassi kaukaisuudessa raakkuva varista tai railakkaasti huutava fasaani. Kompassineula huokaa onnesta kun ei tarvitse etsiä sen enempää pohjoista kuin etelääkään.

Kevään ensimmäiset sammakonkudut.

Lepopaikkansa kaikilla.

Kulkija saa onnensa sammakonkudusta tai katulampun päällä hengähtävästä tiirasta. Terve ihminen tervehtii kunnioittaen aurinkoa ja kunnioittaen kuuta. Surullinen ihminen viihtyy huoneissa ja tiloissa. Terveelle ihmiselle Helvetin lämpötila on 21 astetta. Terve ihminen, vapaa mies, katsoo kavahtaen valkoista seinää ja tarpeetonta tavaraa. Vapaus on kaislojen kahinassa ja naakkojen nahistelussa. Kura koristaa kulkijan juhlapukua.

Polttakaa tai myykää kaikki mitä omistatte ja seuratkaa meitä.

Parhaita kenkiä kirjoo lieju ja velli. Vai pitääkö ihmisellä edes olla parempia vaatteita? Ei mielestäni. Jos vaate ei kestä likaa se ei ole vaate vaan antimateriaa joka tulee viipyilemättä polttaa ja alastomana tanssia palavan rievun ympärillä tummuvassa yössä. Vapauden viihdekäyttäjää katsotaan halveksien. Sylkevät päälle saatanat, kun yrität puhua puolesta puhtaampien arvojen.

Merikotka Raisonlahden pohjukassa 15.4.2014

"Kotka lentää joskus matalalla, kana ei koskaan korkealla"

Vaan mitä Matteus tarkoitti sanoillaan; "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.” Taivas maan päällä, avain kaikkein pyhimpään. Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi – tähän lauseeseen kaikki kiteytyy. Lapsen kaltaisuudella voimme tavoittaa paratiisin. Ei lapsi tiedä minne pitää kulkea, lapsi menee sinne minne tekee mieli – mikä suunta näyttää mielenkiintoiselta.

"Heti kun ihmiset ovat tarpeeksi vanhoja tietämään paremmin he eivät tiedä yhtään mitään." - Oskar Wilde

Kuljeskelun salaisuus on: kulje kuin lapsi. Älä mieti minne tuo tie johtaa, se johtaa jos on johtaakseen. Piha on kaikkien, aidasta viis´. Ei ole kiirettä ja mikä tärkeintä – Syö vain nälkääsi ja kävele oppiaksesi. Lopetan saarnani Luukkaan sanoihin; ”Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Mieti sitä kun otat seuraavan askeleesi, tiedä vaikka kuolisit huomenna… mitä aiot tehdä tänään?