Pitkäsmäen luolat ja hiidenkirnut Mynämäellä

TSTV:n Ari Karhilahti ja Ann-Mari Rannikko vierailivat Luonto plus ohjelman kanssa Pitkäsmäen luolilla ja hiidenkirnuilla: Katso video tai lue uutinen


SUOMEN LUOLAT

Pitkäsmäen luolat, Mynämäki

Pitkäsmäen luolat on tuntematon luolasuuruus aivan Mynämäen keskustan tuntumassa.

 Pitkäsmäen pääluola on graniittikallion jyrkänteessä oleva, pystyraon avautuessa on syntynyt luola, joka on muodoiltaan selkeä ja hyvin kaunis.  Kartiomaisella, suoralla tunnelilla on pituutta 17 metriä, noin 10 metrin päässä suuaukosta haarautuu onkalosta noin 4 metriä pitkä, ulos johtava sivuhaara, josta pieni ihminen pääsee läpi. Leveydeltään luola on 0,5 metriä – 1,5 metriä ja korkeutta 0,5 metristä 4 metriin. Luolan lattia on louhikkoa ja rantakerrostuman, kariketurpeen ja rapakallioaineksen sekaista maata.

 

Melko vaatimattoman, rakomaisen suuaukon takana odottaa yli 20 metriä pitkä luola.

 

Helppokulkuinen ja turvallinen pikkuluola sopii kaikille.

 

Aivan pääluolan vieressä, samassa jyrkänteessä, on pieni huonemainen luola. Viihtyisällä luolalla on pituutta 5 metriä, leveyttä 2,5 metriä ja korkeutta 1 – 2 metriä. Lisäksi kallioalueella on pari pientä lohkareluolaa sekä erittäin näyttävä ja mielenkiintoinen hiidenkirnualue. Pitkäsmäki on myös varteenotettava näköalavuori. Kohde sijaitsee hyvin lähellä Kallavuoren aluetta, joka on tunnettu luolista ja rotkoistaan.

Pitkäsmäen luolien läheisyydessä on hyvin erikoinen ja laaja hiidenkirnukallio, jossa on ainakin kymmenen erikokoista kirnua ja kirnunalkua.

Myrskyn kaatamat puut ovat paljastaneet entuudestaan tuntemattomia hiidenkirnuja.

Alttari?

Pitkäsmäen hiidenkirnualue on Varsinais-Suomen suurimpia.

Pitkäsmäen kalliot, maisemineen, luolineen ja hiidenkirnuineen muodostavat todella miellyttävän retkikohteen.

 

Ajo-ohjeet

Mynämäen keskustasta ajetaan noin 3 km etelään Vanhaa Turuntietä. Kallantien ja Kaitaraistentien risteyksen jälkeen vasemmalla puolella on levennys johon auton saa jätettyä. Tästä on noin 500 metrin suunnistus luolalle. Paikalla ei ole opasteita.  Osviittaa kartalla: P-Paikka + Luolat + Hiidenkirnut

Keväällä 2015 Pitkäsmäeltä löytyi myös uusi luola. Lue lisää:
http://luolamiehenblogi.blogspot.fi/2015/04/mynamaen-pitkasmaelta-loytyi-uusi-luola.html

.

Elämä on pyhiinvaellus.

Kiitos elämästä, Äiti!

Pari riviä tein kirjaimia tänään.

Siinä kaikki. Olen onnellinen.

Suomen luolat kutsuvat seikkailuun

Suomen luolat

 

Kevään uutuuskirja SUOMEN LUOLAT on ollut näyttävästi esillä useissa eri medioissa. Kuten Ylen 18 uutisissa ja MTV:n 19 uutisissa. Mikäli mielenkiinto teosta kohtaan on herännyt niin sen voi hankkia omaan hyllyyn esimerkiksi täältä: TILAA KIRJA



Suomen luolatutkimuksen historia

 

Tekstit: Aimo Kejonen & Tuomo Kesäläinen

Kuvat: Tuomo Kesäläinen

 

Luolien hämärä lumo.

Ensimmäiset luolia käyttäneet Suomen asukkaat olivat Neandertalin ihmisiä, jotka asuivat Eem-interglasiaalin aikana, 100 000 – 120 000 vuotta sitten, Kristiinankaupungin Susiluolassa. Luola on yksi niistä harvoista ihmisen luola-asumuksista, joka on jäänyt mannerjäätikön alle. Hapan, graniittinen maaperä on tuhonnut luumateriaalin, mutta vuosina 1996-2006 suoritettujen arkeologisten kaivausten mukaan tulisijoja ja kivisiä työkaluja on säilynyt.

Arkeologi Timo Miettinen tutkimassa Maskun Mätikän luolan kivikautista luolamaalausta.

 

Seuraavat kerran luolia alettiin arkeologisten todisteiden mukaan käyttää 7 000-8 000 vuotta sitten. Löydöt ovat vähäisiä; luolamaalauksia, nuolenkärkiä, muutama kivikirves ja hieman keramiikkaa. Luolien käyttö jatkui läpi pronssi- ja rautakauden kirjoitetun historian alkuun asti. Siitä ovat todisteina eri-ikäiset keramiikkalöydöt, aarteet ja uhripaikkoina käytetyistä luolista tehdyt löydöt. Mm. Sir Arthur Evans, myöhempi Knossoksen löytäjä, löysi vuonna 1873 Inarinjärven Ukonsaaren uhriluolasta 1100-luvun hopeakorun. Viime vuosien luuaineiston ajoitusten mukaan uhripaikkaa käytettiin yli 800 vuoden ajan vuosien 1000 ja 1850 välillä.

Hautvuoren luolat, Laitila - aluetta ja sen luola on käytetty jo varhain. Alueelta on löydetty pronssikautista keramiikkaa ja suurimpien luolien lattiaa peittää yli 6000 vuotta vanhoista simpukankuorista koostuva maa-aines.   

Kirjoitetun historian ja muistitiedon aikana luolia on käytetty moniin tarkoituksiin. Jotkin luolat olivat pirujen ja tonttujen asuntoja ja tietäjien kirkkoja, toiset sotapakolaisten turvapaikkoja, kolmannet metsästäjien, kalastajien, marjastajien ja metsänkaatajien leiripaikkoja ja eräät turkisriistan pyyntipaikkoja. Rosvot, erakot ja munkit pitivät luolia asuntoinaan. Luolissa on harjoitettu monenlaista ammattitoimintaa. Niissä on ollut pajoja, räätälinverstas, olutpanimo, pontikkatehtaita, kalakellareita ja savustamo.

Perniön Hiidenkirkossa on tarinoiden mukaan asunut hiisiä.

Salon Ilmusmäen luola on muinaisten tietäjien käyttämä tiedonhakupaikka.

Suomen luolatietoja alettiin kerätä talteen ja saattaa kirjalliseen muotoon, kun Ruotsin kruunu perusti 1666 antikviteettikollegion, jona tehtävänä oli tallettaa valtakunnan muinaisuuteen liittyviä esineitä ja tietoja. Autonomian ajalla tietojen keruu tehostui, kun 1832 perustettu Suomalaisen kirjallisuuden seura ja 1870 perustettu Suomen muinaismuistoyhdistys alkoivat kerätä muun muassa luolatietoja. Molemmat seurat lähettivät myös nuoria opiskelijoita stipendiaatteina keräämään eri alueiden arkeologista esineistöä ja kansantarinoita.

Vankion kellari, Lieto

Luonnontieteelliseen, lähinnä maantieteelliseen ja geologiseen kirjallisuuteen luolat ilmestyivät vuosien 1870 ja 1890 välillä. Suomen ensimmäisenä speleologina voidaan pitää maantieteen professori J. E. Rosbergia, joka vuosina 1910-1914 julkaisi sarjan lyhyitä luolatutkimuksia. Seuraavina vuosikymmeninä julkaistiin joukko yksittäisiä luolatutkimuksia. Luolien inventointi piristyi uudelleen 1980-luvulla, kun luolat tulivat erääksi arvokkaiden luontokohteiden ryhmäksi, joita koottiin seutukaavaliittojen luonnonsuojeluselvityksiin. Samaan aikaan julkaistiin lukuisia erikoistutkimuksia erikoisista luolista kuten tafoneista, miaroliittisista kideonkaloista ja Ahvenanmaan rantaluolista.

Luolaharrastus voi olla retkeilyä perheen kanssa...

...tai ahtautumista entuudestaan tuntemattomiin lohkareikkoihin.  

Ensimmäinen poikkitieteellinen, mutta epävirallinen ja vailla säännöllistä rahoitusta toiminut luolainventointi aloitettiin 1985 neljän Geologian tutkimuskeskuksen tutkijan voimin. Sen tuloksena on maastotarkistettu yli 1000 luolaa ja saatu melko hyvä tuntuma siitä, millaisia luolia Suomessa on. Suomen luolavalikoima poikkeaa huomattavasti muualla tavallisesta. Inventoinnin tuloksia on käytetty edelleen luonnonsuojeluinventoinneissa, lepakkotutkimuksissa, matkailussa, geokätkennässä ja useissa muissa tarkoituksissa. Eurooppalaiselle tasolle luola-ala saatiin vasta vuonna 2010, jolloin Suomen luolaseura ry perustettiin.

Lohjan Torholan luola on Suomen suurin kalkkikiviluola.

Karhunpesäkiven onkalo Inarissa on Suomen suurin tafoni.

Suomessa luola määritellään sellaiseksi kallio- tai maaperän onkaloksi, johon mahtuu 2-3 aikuista ihmistä. Luolaksi voidaan myös määritellä suuria kalliolippoja, joiden alle mahtuu sadetta pitämään kymmenkunta aikuista, tällöin puhutaan lippa- tai puoliluolasta. Pienemmätkin onkalot voidaan laskea luoliksi, jos niillä on erityistä geologista tai historiallista arvoa. Useimmiten Suomalainen luola on lohkare- tai rakoluola tai näiden kahden luolatyypin yhdistelmä. Muita luolatyyppejä ovat esimerkiksi kideonkalot, seismotektoniset eli maanjäristyksen muodostamat luolat, kalkkikiveen syöpyneet karstiluolat, tafonit ja muut rapautumisluolat.

Ikimuistoisia ja tunnelmallisia luolaseikkailuja!

Yli 1000 kotimaisen luolan tiedot sisältävä, yli 400 sivuinen suurteos Suomen luolat ilmestyy 28.4.2015

Tietoa Suomen luolista:

Suomen luolat ( Salakirjat 2015)
Suomen 100 - Geologiset kohteet - Aimo Kejonen
Suomen 100 - Kansantarinat - Aimo Kejonen
Seikkailijan retkiopas Varsinais-Suomen luoliin - Tuomo Kesäläinen

Juupajoen raviinirotko, Juupajoki

Juupajoki

Juupajoen rotko syöksyy syvyyksiin aivan Juupajoen keskustassa. Joki on uurtanut itselleen vuosien saatossa yli 30 metriä syvän ja leveän raviinirotkon - raviini on geologinen termi, joka tarkoittaa veden uurtamaa, kapeaa ja syvää laaksoa. Rotkon hämyisässä viileydessä esiintyy Juupajoella harvinaista lehtokasvillisuutta, merkittäviä ovat kaislasara, lehtotähtimö, lehtopalsami, mustakonnanmarja, lehtokuusama ja lehtokorte.

Polku nousee kauniille, joen mutkassa kohoavalle harjanteelle.

Vanhan myllyn kupeesta alkava polku laskeutuu jyrkkää, savista mäkeä alas notkelmaan. Kapea ura seuraa joenvartta rotkon pohjalla, eikä seinämien korkeutta juuri hahmota jyrkän alastulon jälkeen. Parhaimpia paloja 1,5 kilometrin mittaisella polulla on kohta jossa joki tekee jyrkän mutkan ja polku nousee joen mutkaan jääneelle kapealle ja korkealle harjanteelle. Joissain kohdin rotkon jyrkissä seinämissä on havaittavissa laajoja maan vyörymiä.

Uoma on jatkuvassa muutoksessa, virtaus, vaihteleva veden korkeus ja sateet kuluttavat notkon seinämiä aiheuttaen maanvyörymiä.

Rotkon pohjalla kiemurtelee kaunis, matala ja kirkasvetinen joki. Vesikasvit tanssivat virtaavan veden tahdissa. Tuuli humisee jossain ylhäällä puiden latvoissa, kasvusto on hyvin rehevää. Välillä aurinko pääsee paistamaan rotkon pohjalle ja värjää tuuheat saniaispensaat epätodellisiin vihreän sävyihin. Vaikka Juupajoen notkelma ei ehkä jylhä olekaan, on sen tunnelma ja luonto upea. Mieli hiljentyy tahtomattaankin luonnon rauhoittavassa syleilyssä.

Korkeakosken putouksesta alkava Juupajoen rotko on oikeastaan matkailijoita varten luotu nimi, geologit tuntevat paikan nimellä Korkeakosken raviini, Juupajoen saviseen maaperään uurtama mutkitteleva laakso.

Kirjauutuus: Turun seudun luontoretkiopas

Turun seudun luontoretkiopas

"Tervetuloa luontoretkelle Turun seudulle! Sinua odottavat tammilehdot, kukkivat katajakedot, hilla- ja karpalosuot, paahteiset kalliosaaret, uimarannat sekä suojaisat merenlahdet rantaniittyineen ja lintutorneineen.

 

Kirjan kannen sisäpuolella on aluekartta, johon on merkattu kirjan esittelemien 38 luontokohteen sijainti.

 

Turun seudun luontoretkiopas esittelee luonnoltaan kiinnostavia ja arvokkaita kohteita, joista monet ovat myös historiallisesti mielenkiintoisia. Kirja toimii itsenäisenä luontoretkioppaana, mutta kohdevalinnat pohjautuvat Luonto Plus -ohjelmaan, jonka jaksoja on nähtävissä Turun Sanomien kotisivuilla.

 

Kirjan kattavat kohdekuvaukset valottavat seudun luontoa, eliöstöä, historiaa ja retkeilymahdollisuuksia. Kohteiden joukosta löytyy mm. soita, lehtoja, linnavuoria, luolia ja lintukosteikkoja.  

 

Turun seudun luontoretkiopas on tarkoitettu sekä varsinaissuomalaisille paikallisretkeilijöille että seudulla matkaileville. Retkeilijöiden, ulkoilijoiden ja luontoharrastajien lisäksi kirja palvelee esimerkiksi koululaisia, päiväkotiryhmiä, opettajia ja partiolaisia.

 

Kustakin kohteesta löytyy kartta, saapumisohjeet sekä muut tarpeelliset tiedot onnistuneen luontoretken suunnitteluun.

FT Mia Rönkä on naantalilainen tutkija, tiedetoimittaja ja tietokirjailija, joka harrastaa lintu- ja luontoretkeilyä sekä valokuvausta. Turun seudun luontoretkiopas -kirjan sivuilla seikkailevat myös toimittaja Ann-Mari Rannikko ja konservaattori Ari Karhilahti, Luonto Plus -ohjelmasta tuttu kaksikko. He antavat retkivinkkejä, kertovat kohteista ja muistelevat luonnossa sattuneita hauskoja kommelluksiaan."

 

Tekstit: Kustantajan esittelyteksti: Sammakko

 

Näyttävää ja taidolla tehtyä kirjaa ei ole hinnalla pilattu, Adlibriksen hinta 352 sivuiselle tietopaketille on huokea 21,50 € - ei kun hankkimaan. Suosittelen kaikille luonnosta ja luontoretkistä kiinnostuneille.

 

Lähiluonto voi olla huikea elämys.

 

 

Nuuksion Vähä Haukkalammen luolalla kävi kuhina

Suomen luolat kirja julkistettiin viime lauantaina Nuuksiossa, luontokeskus Haltian tiloissa. Päivän ja luontolauantain teemana oli "Maa ja luolat". Päivän ohjelmassa oli lasten luolaretkeä, kirjanjulkaisua, luentoja ja luolaretki Vähä Haukkalammen luolalle. Retkellä olikin oikein runsaasti osallistujia tylyistä sää ennustuksista huolimatta. Taisi luolan kävijämäärä ylittää päivänaikana 50 henkilö. Kiitos kaikille osallistujille ja tervetuloa luolien kiehtovaan maailmaan - monille visiitti oli kotimaisessa luolassa ensimmäinen, toivon mukaan ei viimeinen.

Väki jonottaa sisään Nuuksion alueen hienoimpaan luolaan. kuvaaja: Harri Nygren

Tilaa SUOMEN LUOLAT    

Ryjävahan luolat, Mynämäki

Suomen luolat

Mynämäen Ryjävaha on tuntematon kivijätti valtatien varrella

 

Mynämäen Ryjävaha kätkee sisäänsä kiehtovia luolia.

 

Suomen luolat ilmestyy 28.4.2015 - tilaa kirja tästä: SUOMEN LUOLAT

 

 

Keväinen ilma houkuttelee jalkautumaan luontoon. Kutsuu, suorastaan käskee. Sen lumoa ei voi vastustaa. On mentävä. Keväisenä arki-iltapäivänä käännän auton keulan kohti Mynämäkeä. Kevät pörriäinen on puraissut myös autoilijoita, valtatie vaikuttaa täyttyvän idiooteista. Jotenkin vajaaälyisistä yksilöistä, joita ei kiinnosta oma sen enempää kuin muidenkaan henkiin jääminen. Niin mielipuolisia ohituksia 8-tiellä joutuu todistamaan.

Ryjävaha on valtava, osiin hajonnut siirtolohkare

Selviän hengissä. Matkan määränpää vilahtaa lehdettömien puiden takana. Autolle on oikein virallinen parkkipaikka, joka on harvinaista luolaretkellä. Muurahaispesän pinnalla käy melkoinen kuhina, aurinko lämmittää mukavasti. Tulvivassa suonreunassa käy kuhina kun astun metsään. Kutupuuhissa olevat sammakot kavahtavat aiheuttamaani töminää. Pian harmaa seinä nousee vastaan maagisena. Ryjävaha - Yksi Varsinais-suomen kivien kuninkaista.   

Lohkareen rakoihin ja lohkojen alle on muodostunut pienimuotoinen luolasto. 

Siitä sisään...

Ryjävaha, kuten nimikin jo kertoo, on valtava, louhikoksi murtunut siirtolohkare. Suurimman, melko ehyen, lohkareen koko on 15 metriä x 15 metriä ja korkeus 10 -11 metriä. Murtuneiden osien ja irtolohkojen väleihin, alle ja rakoihin syntynyt oikein kiehtova lohkare- ja rakoluolien muodostama luolasto, jolla on pituutta yli 10 metriä, leveyttä 1 – 2 metriä ja korkeutta 0,5 – 3 metriä.

Luolasto koostuu ryömittävistä tunneleista sekä melko suurista, paikoin seisomakorkuisista kammioista 

Toisiinsa nojaavat lohkot muodostavat useita alikuljettavia portteja, rotkomaisia solia ja huonemaisia luolia, jotka yhdistyvät ahtaiden tunneleiden kautta toisiinsa. Ikävän kohtalon on saanut tämäkin luola ja lohkare suuruus. Lohkareen reunustoilla olevat luolat on muutettu joitain vuosikymmeniä sitten kaatopaikaksi. Vanhoja autonrenkaita, maalipurkkeja, rakennusjätettä, piikkilankaa ja muuta rojua lepää pitkin poikin luolastoa.

 

Ohi paahtavat rekat näkyvät tielle, meteli on sen mukainen. Hiljaista erämaan rauhaa ei Ryjävahalta kannata hakea.

 

Myös totaalinen unohdus on langennut Ryjävahan kohtaloksi – vai onko sitä koskaan tunnetukkaan? Vaikka valtatie 8 kulkee aivan lohkareen vierestä, ja lohkare näkyy tielle, sitä ei tunnut tietävän juuri kukaan. Pientäkään tarinan tynkää ei lohkareesta kerrota. Onneksemme kohde on selvinnyt valtatien puristuksessa vaikka 8-tietä on laajennettu useaan otteeseen. Joko olisi aika järjestää opasteet kivelle läheiseltä levähdysalueelta ja rauhoittaa tämäkin luonnonmuistomerkki ohikulkijoita palvelevaksi nähtävyydeksi – opetus- ja seikkailukohteeksi.  

Ryjävaha tuo paikoin mieleen Turun tunnetun Pirunpesän.

Porin suunnasta tultaessa, noin 4 kilometriä ennen Mynämäen keskustaa, on valtatien 8 varrella levähdysalue. Ryjävaha sijaitsee pellonreunassa olevan ladon takana, noin 400 m päässä parkkipaikasta Mynämäen suuntaan. Turun suunnasta tultaessa ei levähdysalueelle saa kääntyä, vaan U-käännös on tehtävä jossain kauempana. Katso kartta täältä: Ryjävaha kartalla     

Lisätietoa Suomen luolista: SUOMEN LUOLAT

 

.

 



Mynämäen Pitkäsmäeltä löytyi uusi luola

 

Pitkäsmäen luolat, Mynämäki

Helvetillinen tuuli hallitsi torstaista inventointimatkaa Mynämäelle. Matkan pääkohde oli Pitkäsmäen suurin tunnettu luola. (Katso juttu täältä.) Itse pääluola on 18 pitkä melkoisen suora rakoluola, paikoin luolassa mahtuu kävelemään selkäsuorana välillä joutuu hieman ryömimään. Käytävän leveys vaihtelee 0,5 metristä 1,5 metriin. Korkeutta en ole aikaisemmin mitannutkaan, nyt sekin mitattiin ja tulos olikin huima - luolan korkein kohta on 7 metriä. Noin puolesta välistä pitkää käytävää erkaantuu yli 6 metriä pitkä mutta ahdas sivukäytävä, sen kautta mahtuu ulos vain lapsi.

Luolan lattia on täynnä pyöristyneitä kivi ja seinämissä on selvästi veden pyöristämiä muotoja, joka puhuu sen puolesta, että luola on ollut olemassa jos jääkauden loppuvaiheilla ja rakoluolan läpi on virrannut melkoiset määrä sulamisvesiä. Vetoisan tunnelin eliömaailma on aika hillittyä, sieltä löytyi vain tuttuja luolasuosijoita: liuskayökkösiä, kiiltomittareita sekä muutamia yleisimpiä luolahämähäkkilajeja.

Pitkäsmäen uusimmalla luolalöydöllä on pituutta lähes 7 metriä. Oikein hieno luola.

Pääluolan vieressä on hauska pikkuluola ja jyrkänteessä, luolan takana muutamia melko vaatimattomia lohkareluolia. 100 metrin päässä luolista on todella erikoinen ja kaunis hiidenkirnualue, jossa koko kallio on kulunut täyteen erikokoisia kirnuja, kirnun alkuja ja rännimäisiä muotoja. Myös muutama maanpeittämä jättikirnu kalliolta löytyy.

Tästä sisään ja 7 metriään päästä, kallion toiselta puolelta, ulos. Tunneli kulkee kallion läpi.

Tämän päiväsen reissun uusi, entuudestaan tuntematon luolakohde löytyi pääluolasta noin 300 metriä tielle päin. Pienen, murtuneen ja rakoilleen kalliotöyrään alle ja väleihin on muodostunut 6,9 metriä pitkä, 0,5 - 2 metriä leveä ja 0,5 - 1,2 metriä korkea läpikuljettava onkalo. Paikoin luola on hyvin pimeä. Luolaan hivuttaudutaan laskeutumalla pienestä suuaukosta alas ja nousemalla siitä ylös johtavaa, louhikkoista tunnelia ylös. Luolassa pääsee etenemään vain ryömimällä. Ahtaimman kohdan jälkeen luola muuttuu valoisammaksi ja tilavammaksi. Kaikkineen hieno ja mielenkiintoinen löytö. Viereisen, matalaan vaakarakoon syntyneen luolan perällä on mäyränpesä. (Suuntaa antava kartta uudelle luolalle: KARTTA)     

Jos näet valoa tunnelin päässä, kuljet väärään suuntaan.

Suomen luolat -teos ilmestyy viikolla 18

SUURTEOS SUOMEN LUOLAT ILMESTYY ENSIVIIKOLLA.

Teos on ennakkotilattavissa kustantajan nettikaupassa - Salakirjat

 

Suomen luolat on raamattu kaikille luolaharrastajille, luolista ja luonnosta kiinnostuneille henkilöille, retkeilijöille, geokätköilijöille, geologeille, biologeille eli Kaikille. 432 sivua ja runsas värikuvitus.  

 

Yli 1000 suomalaista luolaa esittelevä suurteos

SUOMEN LUOLAT on kattava tietokirja kotimaamme luolamuodostumista. Teos esittelee tarkat tiedot Suomen luolien luokittelusta, syntytavoista, esiintymisestä ja koosta. Tärkeässä osassa, geologian lisäksi, ovat luolien eliöstö, historia ja kansantarinat. Teos pohjautuu Helsingin yliopiston geologian ja paleontologian professori Veli-Pekka Salosen sekä geologien Aimo Kejosen, Sakari Kieloston ja FT Seppo I. Lahden vuonna 1982 aloittaman, edelleen jatkuvan luolaprojektin tallentamiin aineistoihin. Teos sisältää tiedot yli 1000 kotimaisesta luolasta. Tietoja voidaan hyödyntää esimerkiksi matkailun kehittämisessä, luonnonsuojeluinventoinneissa, lepakkotutkimuksissa ja useissa muissa tarkoituksissa.

Suomen luolilla on värikäs historia. Ensimmäiset luolia käyttäneet Suomen asukkaat olivat neandertalin ihmisiä, jotka asuivat 100 000 vuotta sitten Kristiinankaupungin Susiluolassa. Jääkauden jälkeen luolia ovat käyttäneet ihmiset läpi koko historian kivikauden asukkaista alkaen. Luolat ovat olleet pirujen asuntoja ja tietäjien kirkkoja, sotapakolaisten turvapaikkoja sekä metsästäjien ja kalastajien leiripaikkoja. Rosvot, erakot ja munkit pitivät luolia asuntoinaan. Luolissa on harjoitettu monenlaista ammattitoimintaa. Niissä on ollut pajoja, räätälinverstas, olutpanimo, pontikkatehtaita, kalakellareita ja savustamo. Luolista 165 suurinta, geologisesti erikoisinta, historialtaan kiehtovinta ja matkailullisesti merkittävintä esitellään kuvin, kartoin ja ajo-ohjein.

Suomen luolat

SUOMEN LUOLAT - Sisällysluettelo

Alkusanat
Tekijät
Suomen luolatutkimuksen historiasta
Suomalainen luola kansainvälisiin
luoliin verrattuna
Luolien klimatologiasta ja hydrologiasta
Luolakerrostumat Suomessa ja muualla maailmassa
Speleoteeminen saostumismorfologia
Eroosio- ja liukenemismuodot
Luolien ikä ja ajoitusmahdollisuudet
Luolien kuolema
Luolien eläin- ja kasvimaailma
Suomen luola-arkeologiasta ja kulttuurihistoriasta
Luolien nimistö ja tarinaperinne
Luolien yliluonnolliset asukkaat
Luolatutkimuksessa tarpeelliset varusteet

Kohteet 1-37

1. Backelugnen, Jomala
2. Trollkyrkan, Jomala
3. Jättehandtaget, Saltvik
4. Trollskärsugnen, Vårdö
5. Löfvingsgrottan, Geta
6. Brunnskoppankittel, Vårdö
7. Jeremianluolat, Kustavi
8. Pärkänvuoren luolat, Taivassalo
9. Käärmeluola, Velkua
10. Klockarbergetin luola, Nauvo
11. Metsäsianlinna, Rymättylä
12. Kööpelinvuoren luolat, Rymättylä
13. Pirunkallion luola, Parainen
14. Ryövärinluola, Kaarina
15. Vepsän Pirtubaari, Turku
16. Luolavuoren luola, Turku
17. A Kulkurinluola, Turku
17. B Pirunpesä, Turku
18. Luolakallion kellari, Lieto
19. Pirunluola, Raisio
20. A Pakattulan luolat, Masku
20. B Valkamäen aarreluola, Masku
21. Mätikän luola, Masku
22. Susiluola, Nousiainen
23. Korsvuoren luola, Nousiainen
24. Sika-Kyöstin luola, Nousiainen
25. Pitkäsmäen luolat, Mynämäki
26. Ryjävaha, Mynämäki
27. Hautvuori, Laitila
28. Pahojärven Piilokirkko, Laitila
29. Konatun kellari, Punkalaidun
30. Mäyrämäen luola, Säkylä
31. Luolakallion luola, Yläne
32. Lotikonkellari, Marttila
33. Traphaan lippaluola, Sauvo
34. Ulkoluodon luolat, Särkisalo
35. Pirttimäen Hiidenkirkko, Perniö
36. Rosvoluola, Salo
37. Ilmusmäen luolat, Salo

Kohteet 38-58

38. Viialan Pirunkellari, Akaa
39. Huovinsaaren luola, Lammi
40. Kassoskivien luola, Riihimäki
41. Usminkallion luola, Hyvinkää
42. Rokokallio, Vihti
43. Torholan luola, Lohja
44. Högbergetin luola, Kirkkonummi
45. Vähä-Hauklammen luola, Vihti
46. Hiidenpesä, Espoo
47. Lyftenskyrkan, Sipoo
48. Korsvikkyrkan, Pernaja
49. Kanttarellikivi, Loviisa
50. Bombergsgrottan, Loviisa
51. Mäyräkallion luolasto, Lapinjärvi
52. Mäyrämäen kellari, Orimattila
53. Verlan hiidenkirnu, Kouvola
54. Olhavanlammen luolat, Valkeala
55. Moronreikä, Pyhtää
56. Siltakiven luola, Virolahti
57. Himankirkko, Virolahti
58. Pirunpesä, Ylämaa

Kohteet 59-104

59. Lassilan linnavuoren luolat, Ruokolahti
60. Haisevanlammen luola, Ruokolahti
61. Äijönvuoren luola, Parikkala
62. Torsansalon Pirunkirkko, Rautjärvi
63. Sarajärven Linnavuoren luola, Ruokolahti
64. Vuorilammen luola, Puumala
65. Kummakivi, Ruokolahti
66. Tupavuoren luola, Puumala
67. Tollovuoren luola, Puumala
68. Rakokivet, Puumala
69. Kaarnavuoren luolat, Mikkeli
70. Astuvansalmen lippaluola, Ristiina
71. Rakokallio, Mikkeli
72. Kotilahden lohkareluolat, Ristiina
73. Enkelinpesä, Juva
74. Pirunkirkko, Juva
75. Riuttojen luolat, Mikkeli
76. Kommelinluolat, Mikkeli
77. Otavan Kirkkokivet, Mikkeli
78. Haukkavuoren Lippaluola, Mäntyharju
79. Kynsikaivonniemen luolat, hirvensalmi
80. Maljakivet, Joutsa
81. Kelperin luolat, Hartola
82. Karhulahden Kirkkokallion lippaluola, Hirvensalmi
83. Rapalan luolat, Kangasniemi
84. Ahvionvuoren Pirunkirkko, Savonlinna
85. Pihtisaaren Pirunkirkko, Savonlinna
86. Kätkytkiven luolat, Savonlinna
87. Harvan Kalakammari, Punkaharju
88. Eevansaaren Pirunkirkko, Kerimäki
89. Jääkellarilouhen luola, Kitee
90. Läpisyöstävän Paholaiskivet, Savonranta
91. Kurtinniemen luola, Enonkoski
92. Ukonniemen lippaluola, Enonkoski
93. Ryöskän tupa, Heinävesi
94. Porosalmen luolat, Rantasalmi
94. A Pirunkirkkovuoren Pirunkirkko, Rantasalmi
94. B Sikovuoren luola, Rantasalmi
94. C Kuvaanniemen luola, Rantasalmi
95. Putelon Pirunportti, Rantasalmi
96. Leväniemen luola, Jäppilä
97. Tynnörikallion luola, Kangaslampi
98. Karhuniemen luola, Pieksämäki
99. Kirkkovuoren luolat, Suonenjoki
100. Karhukiven luola, Suonenjoki
101. Kurikanjärvien erämaan Pakoluolat, Suonenjoki
102. Luolavuoren Tonttuluola, Jyväskylä
103. Iso Kuhajärven luola, Laukaa
104. Hitonpesä, Laukaa

Kohteet 105-119

105. Susiluola, Kristiinankaupunki
106. Pirunpesä, Pori
107. Kanninkiven luolasto, Kokemäki
108. Jussinkiven onkalo, Kokemäki
109. Äijänkivi, Sastamala
110. Pirunluola, Sastamala
111. Pirunpesäkivi, Nokia
112. Hirvi-Simunan luola, Lempäälä
113. Pirunkallion luola, Kangasala
114. Lempokiven luola, Kangasala
115. Törmälän lohkareen tafoni, Hämeenkyrö
116. Hirvivuoren lippaluola, Juupajoki
117. Matkusvuoren lippaluola, Juupajoki
118. Herrainkamari, Virrat
119. Kukelinkyökki, Multia

Kohteet 120-131

120. Kattokiven luola, Karstula
121. Hinkalon luola, Karstula
122. Salinkiven onkalo, Viitasaari
123. Rakastavaistenkivien onkalo, Reisjärvi
124. Uusivuoren luola, Vimpeli
125. Pyhävuoren luolat, Alajärvi
126. Sepänkiven luolat, Isokyrö
127. Biskopsholmenin Gobbis hålsri, Vaasa
128. Trollbergetin luola, Vöyri
129. Kirkkopakka, Kauhava
130. Ilveskivi, Pietarsaari
131. Huhta-Ottos grottan, Kruunupyy

Kohteet 132-146

132. Paljakanmäen luolat, Pielavesi
133. Tuovilanlahden Pirunpesä, Maaninka
134. Savon metsärosvojen luolat, Siilinjärvi
135. Kangasmäen Pirunpesä, Kuopio
136. Pirunkellari, Nilsiä
137. Kehnonluola, Kiihtelysvaara
138. Pirunliuku, Kontiolahti
139. Sarvingin lippaluola, Joensuu
140. Mari- eli Marankiven onkalot, Ilomantsi
141.A Kolin Pirunkirkko, Lieksa
141.B Repouuron luola, Koli Lieksa
142. Ukko-Kolin luola, Lieksa
143. Purnunlouhi, Nurmes
144. Pehmytkallion Osmon pesä, Valtimo
145. Ryynäsvaaran luolat, Nurmes
146. Akkovaaran Pirunpesä, Kajaani

Kohteet 147-157

147. Julma-Ölkyn Pirunkirkko, Kuusamo
148. Rukan Pirunkirkko, Kuusamo
149. Halosen Uuni, Kuusamo
150. Pitkäluola, Kuusamo
151. Korouoman Karhunpesä, Posio
152. Otsavaaran luola, Kemijärvi
153. Everstinpiilo, Pello
154. Kivipirtti, Pello
155. Kuorinkikurun Karhunpesä, Pelkosenniemi
156. Kullaojanluolat, Salla
157. Angelvaaran Karhunpesä, Savukoski

Kohteet 158-165

158. Ruijankurun luola, Inari
159. Ukonsaaren lohkareluola, Inari
160. Korkia-Mauran jääluola, Inari
161. Ukonkiven luolat, Inari
162. Karhunpesäkivi, Inari
163. Sähkölinjan luolat, Inari
164. Kitsiputouksen lippaluola, Enontekiö
165. Toskalkarsti, Enontekiö

Luettelo Suomen luolista (yli 1000 tarkastettua luolaa nimineen, sijaintitietoineen, geologisine faktoineen, tarinoineen ja käyttöhistorioineen.)

TILAA: SUOMEN LUOLAT

Suomen luolat kutsuvat seikkailuun

Pallivaha ja sen onkalo Turussa

Kävin Pallivahalla viimeksi kun Putouksen ensimmäinen tuotantokausi pyöri telkkarissa ja Aku Hirviniemen esittämä Marja Tyrni maalasi Pallivahaa maailman- tai ainakin Suomen kartalle. En tiedä onko näyttelijä itse koskaan lohkareella käynyt tai edes siellä päin ja väliäkö hällä - käy missä käy.

Itse kävin silloin, se oli nuhruinen päivä ja muistikuvat lohkareesta jäivät hatariksi. Sitä aikaisemmastakin visiitistä oli vierähtänyt jo vuosia. Muistelin, että kiven alla olisi jotain koloja. Turkulaisen luontoretkeilijä Harri Leinon Retkipaikka-blogiin kirjoittama juttu herätti mielenkiinnon näitä onkaloita kohtaan ja yllätys paikalla olisikin oikein positiivinen.

Pallivahan toinen reuna on negatiivinen lippa, vastapuoli on louhikkoinen. Louhikossa on pieniä luolia ja lohkareita pitkin pääsee melko helposti kiipeämään jättijärkäleen päälle. Korkeutta kivellä on n. 10 metriä.

 

Siistimpi puoli...

...ja se louhikkoisempi. Louhikolla on pituutta n. 20 metriä ja leveyttäkin äkkiseltään saman verran.

 

Kiven kylkeen muodotuu melko suuri lippaluola. Sillä on leveyttä noin 10 metriä, korkeutta parhaimmillaan yli 5 metriä ja syvyyttäkin 2 -3 metriä. Lipan reunasta johtaa lohkareiden muodostama, parin metrin mittainen tunneli louhikon päälle.

   Pallivahan luola vai onko se vain onkalo...

Pallien alta löytyi tummanpuhuva aukko. Suomalaiseen luolaan pitää mahtua oleilemaan 3 aikuista, joten kyllä Pallivahan onkalo on reilusti luolalle asetetut kriteerit täyttävä lohkareluola.

Onkalon tarjoamaa suojaa ovat aikain saatossa hyödyntäneet rosvot ja muut laitapuolen kulkijat. Melko vaatimatonhan se luolaksi on mutta luola kuitenkin - haalarit ja otsalamput kannattaa kuitenkin  jättää kotiin pettymysten välttämiseksi!! 

Pallivaha on suuri - ei se Suomen lohkareiden kärkisijoista kamppaille vaikka aika jätti onkin. Ennen kaikkea sinne sitä on hemppo mennä ihmettelemään. Ja sehän löytyy täältä: KARTTA

.