Mannuistenvuoren hiidenkirnu

Varsinaissuomen kaunein hiidenkirnu


Olen aikaisemmin blogissa jo esitellyt Mannusitenvuoren legendaarisen hiidekirnun alueineen. Tuolloin vierailin kirnulla kuitenkin niinaikaisin keväällä, että monttu oli vielä paksussa jäässä, joten suuri osa kirnun hohdokkuudesta jäi kokematta. Nyt pääsin vierailemaan kohteella sulanmaan aikaan ja mukana kulki tietysti ympäri ja äyskäri kirnun tarkempaa tutkimista varten.

Mannuisten kirnu on lähes koko toiselta kyljeltään avoin joten se on helppo äyskäröidä tyhjäksi vedestä ja tämä seikka mahdollistaa myös tavallista paremmin tutustumisen kirnun muotoihin, jotka ko. kohteella oavtkin vertaansa vailla.

Veden täyttämänä kirnu näyttää jo kummalliselta, verrattuna useisiin muihin suomen kirnuihin. Se on hyvin muodokas. Todelliset muodot kuitenkin odottavat vesirajan alapuolella. Kirnu on kuin suuri kotilo, kiveen uurtuneet "rännit" kulkevat kirnun reunoilla päättyen toisessa reunassa upeaan syvennykseen. Näin kauniisti muotoutunutta kalliot saa kyllä etsiä pitkään. Sanilla kuvailleminen on melko turhauttavaa näin upean kohteen osalta joten katsokaa ja tutkikaa itse. Ja mikäli mahdollista käykää henkilökohtaisesti hämmästelemässä tätä todellista luonnonihmettä!!






Kirnun pohjan kulunutta kalliota koritaa kauniit kuviot, upeiden muotojen joukossa kimmeltää suuria, sormenpää kokoisia punaisia kiteitä. Upea, upea kohde!!



Menkää ja hämmästykää! Kysessä on todellinen Luonnon ihme! Muistakaa ottaa ämpäri mukaan, kirnu täyttyy uudelleen kiusallisen nopeasti. Tänään kun menet niin pääset vielä helpolla!

Pirukallion luolat, Parainen

Pirukallion luolakallio Paraisten Norrbyssä on hyvä esimerkki siitä, miksei kaikkia upeita luontokohteita tuoda ihmisten tietoisuuteen. Vaikka tämä kohde sijaitsee aivan Paraisten keskustan tuntumassa, kauniilla paikalla ei sitä ole ikinä mainostettu tai hyödynnetty kunnan matkailumarkkinoinnissa.



Todennäköinen syykin tällaiselle hiljaiselolle on nyt selvinnyt. Vielä muutamia vuosia sitten luolat sijaitsivat rauhallisella paikalla, luonnon helmassa. Tänä päivänä luolan ympäristöön nousee tasaiseen tahtiin omakotitaloja. Joka suunnassa kohoaa talon katot tai talotyömaa, tiet kiertävät kukkulan muutamien metrien päästä.



Ehkä alueen arvo tonttimaana on ollut arvokkaampi kuin luonnonarvo. Onko tämä syy siihen miksei alueen luonnollista vetovoimaa ole hyödynnetty? Kukkulan korkein kohta on aikalailla samassa tasossa viereisten talojen parvekkeiden kanssa, luola sijaitsee suoraan sanottuna 2 suuren omakotitalon pihalla.



Lisääntyneestä asutuksesta johtuen, varmasti turvallisuussyistä on kallioiden suurimman luolan suuaukko suljettu teräksisellä verkolla. Pirunkallio on suljettu. Sama kohtalo odottaa kenties Kärsämäen pirunpesää. Tämä valtava, erittäin näyttävä lohkareluolasto olisi erittäin merkittävä luontomatkailukohde Turussa, ehkä suurin ja merkittävin. Mutta hyödyntääkö Turku sitä, EI!

Pirunpesän viereen nousi juuri valta Kaukokiidon terminaali, risteyksen laajennussuunnitelmat tuovat rekat aivan Pirun kotipihaan. Ehkä muutaman vuoden päästä saamme ihailla tätä luonnonmuistomerkkiä suuressa moottoritien liittymässä… Surullista.

Takaisin Paraisille, luolat siis vielä löytyvät sieltä, ja tulevat varmasti löytymään tulevaisuudessakin. Maisema ei vain ole enää järin houkutteleva. Siitä huolimatta on se kuitenkin edelleen näyttävä, suuren lohkarekukkulan alta löytyy useita luolia, osa melko tilaviakin. Menkää ja tutkikaa!

Kartta täällä!

Pirustenen, Parainen

Kuitian linnan peltojen takana, Paraisten Lemlahden kauniilla saarella sijaitsee tuntematon, mutta erittäin näyttävä luonnon monumentti. Lemlahden Pirunkivi, Pirustenen. Järkäleellä on korkeutta paikoin liki viisi metriä ja pituutta vielä enemmän. Massiivinen järkäle on rakoillut ja lohkeillut muodostaen kiven pintaa upeita kuvioita.



Kiven rosoinen pinta on vahvan sammaleen peitossa, järkäleen päällä kasvaa pieniä puita. Pirustenen lohkare on hiljentävä näky. Minkäänlaista historiaa tai tarinaa kiveen liittyen en ole löytänyt. Lohkare sijaitsee melko lähellä Kuitian linnakartanoa, Kuitian tunnettu historia ulottuu 1400-luvulle asti ja tuntematon varmasti vielä paljon pidemmälle, joten tarinoita ja uskomuksia kiveen varmasti liittyy! Mikäli joku tuntee kohteeseen liittyviä tarinoita tai uskomuksia rohkeasti yhteyttä osoitteeseen: luolamiehenblogi@gmail.com


Kartta: klikkaa tästä!


Kuitian linna matkalla Pirunkivelle, vanhin Suomessa säilynyt kartano (klikkaa!) Kuva: Antti Bilund / Wikipedia (Kesäisin linna lähes näkymättömissä, suurten lehtipuiden peitossa!)


"Mato musta, maanalainen, toukka Tuonen-karvallinen,
maan karva, kaiken ilmankaaren karva!
Lähe nyt tieltä matkamiehen, eestä kulkijan urohon!
Anna mennä matkamiehen, Lemminkäisen leyhytellä
noihin Pohjolan pitoihin, hyvän synnyn syöminkihin!"

Gorges du point du Diable, Ranska

Luolamies maailmalla

Tämä upea rotko sijaitsee Route des Grandes Alpes maisematien varrella reitin pohjoisosissa. Vapaasti suomennettuna: Pirunsillan rotko tai ehkä Suomalaisittain yksinkertaistettuna vain, Pirunkuru. Kapea ja hämärä luola laskeutuu ensimmäiselle näköalatasanteelle. Rotkon seinämillä erottaa useita toinen toistaan upeampia hiidenkirnuja ja kallioon hioutuneita uurteita ja muotoja. Kapea silta kulkee rotkon seinämällä, tunnelma on upea ja mystinen.


Vaikka kohde on nykyisin turistirysä, on näin myyttisen ja tunnelmallisen rotkon henkeä vaikea pilata. Rotkoon päästetään onneksi vain pieni ryhmä kerrallaan joten vastenmielistä ruuhkaa ei pääse muodostumaan.


Näyttävin hiidenkirnu ryhmä on seinämällä portaittain kohoava kirnu rykelmä. Alkuperäinen kävelyreitti kulki kirnujen läpi, kuvassa hahmottaa vielä vanhat kallioon louhitut portaat.


Kirnujen seinämiin on hioutunut erittäin mielenkiintoisia muotoja!


Rotkon tunnelma on mykistävä, aurinko luo säteitään yläpuolella kasvavien puidenoksien läpi, kirkas vesi virtaa 20 metriä alempana. Tunteen joka kohteen ensimmäisellä löytäjällä on ollut, on vaikea kuvitella.

Vapauttakaa mielenne!

”Meidän kaikkien, niin vuoristolaisten kuin alamaan asukkaiden yläpuolella hohtaa hopeinen huippu, jonka luojamme on pystyttänyt meitä varten. Se on ikuinen ja kutsuu meitä hiljaa kaikkina aikoina. Meidänkin on noustava Mount Everestin huipulle. Olemmeko pelkureita ja jäämme mukavuuden haluisina kotiin? Vai tartummeko sauvaamme ja päättäväisesti lähdemme hienoimmalle tutkimusmatkalle, jonka elämä voi meille tarjota?”

- Paul Brunton, Himalajan erakko

Pirunvuoren luola, Sastamala

Kaikki sen tietävät, Piru viihtyy erittäin hyvin jylhissä rotkoissa, syvissä kallionkoloissa, kummallisissa kivilohkareissa ja pimeissä luolissa. Tästä merkkinä on Suomen sadat luontokohteet joita läpikäydessä tuntee välillä jopa jonkinlaista turhautumista nimien samankaltaisuuden suhteen. Pirunkirkko, Pirunpesä, Pirunvuori, Hitonhauta, Helvetinkolu… lista on pitkä ja jonkinlainen paholainen majailee jokaisessa.



Sastamalassa, Ellivuoren laskettelukeskuksen kanssa samalla niemellä sijaitsee yksi näistä, hyvin voimallinen kohde: Pirunluola. Pirunvuoren lohkareiseen seinämään syntynyt syvää luolaa on pidetty niin voimallisena että luolan suuaukolla on käyty kyselemässä Pirulta neuvoa vaikeisiin kysymyksiin.

Luolan pituudesta riittää tarinoita ja legendoja. Luolan käytävien uskotaan johtaneen Pirunvuorelta Vesilahteen, Laukon kartanon kellariin ja Järven toiselta puolelta löytyvän Karkun kirkon alle. Näiden käytävien olemassa olosta ei ainakaan enää ole tietoa taihi näyttöä. Kerrotaan että muutamia vuosia sitten luolasta kuului valtava räjähdystä muistuttava ääni ja luolan käytävät luhistuivat kasaan. Ehkä Piru hermostui paikalla alituiseen ramppaaviin turisti laumoihin.



Luolaa pääsee nykyään ryömimään joitakin kymmeniä metrejä mutta louhikkoinen luola näyttää erittäin epävakaalta ja herkältä joten luolaan menoa pitää miettiä tarkkaan. Luolan suuaukko on kaunis ja aivan suuaukon vieressä kallionjyrkänteen ja valtavan lohkareen välistä kulkee hausta porttimainen muodostelma. Luolan ympäristö on erittäin lohkareista ja massiivista. Pirunvuoren huipulta on upeat näköalat Rautaveden maisemiin.

Pirunpesä, Jalasjärvi

Jalasjärven Ylivallin kylästä löytyy yksi Suomen kiehtovimmista geologisista muodostelmista, valtava rapauma ”hiidenkirnu” Isovuoren Pirunpesä. Aukon olemassa olo on tunnettu jo pitkään, ja vanha kansa piti mystistä aukko itse Pirun kotipesänä, aukon todellinen koko ja luonne on alkanut selvitä vasta viime vuosikymmeninä.


Pirunpesän historiasta Jalasjärjen kunnan sivuilta:

”Pirunpesän arvoitusta ryhdyttiin ensimmäisen kerran selvittämään vuonna 1981, kun sen tyhjentäminen aloitettiin Jalasjärven kunnan ja Geologisen tutkimuslaitoksen yhteistyönä. Suuria kivilohkareita oli silloisesta pinnasta laskien noin kolmimetrinen kerros ja niiden alapuolella noin viiden metrin syvyydestä lähtien vettä läpäisemätön savimoreenikerros, johon kaivaminen vuonna 1982 lopetettiin.

Aukon arvoitus ei selvinnyt, mutta kiinnostus siihen säilyi. Vuoden 1997 alussa turkulaisen Keijo Parkkusen aloitteesta ja Ylivallin kylätoimikunnan toimesta Pirunpesää ryhdyttiin uudelleen syventämään. Hankkeen rahoittajiksi tulivat Jalasjärven kunta ja Pertti "Spede" Pasanen.”

Lisätietoja KLIKKAA!


yli 20 metriä syvään Pirunpesään johtaa metalliset kierreportaat.


Onko Pirunpesä hiidenkirnu vai rapaumaonkalo? Tämä kysymys aiheuttaa edelleen keskustelua, oli miten oli, ainakin kuoppa rapautuu koko ajan ja laajenee suuremmaksi kovaa vauhtia. Kuvassa lähes metrin halkaisijaltaan oleva rapauma, joka on syntynyt viime talven aikana. Lisäksi montunpohjalla oleva lumi / jääpeite oli aivan seinämästä irronneiden kivien peittämä.

Spede Pasasen patsas pirunpesän tuntumassa, kunnian osoitus henkilölle joka omalla innollaan (ja rahoilla) mahdollisti tämän upean luontokohteen esille tulon. Pirunpesän alueella on myös korkea näkötorni, grillikota, luontopolku ja kesäkahvila, kaiken kaikkiaan upea ja monipuolinen matkakohde jonne kannatta matkustaa kauempaakin!

Aarnipata ja Rauninmalja, Pihlajamäki, Hellsinki

Pihlajamäessä, keskellä Helsinkiä, sijaitsevat Suomen vanhimmat hiidenkirnut Aarnipata ja Rauninmalja. Toisin kuin muut Suomen tunnetut hiidenkirnut, ne ovat vanhempia kuin viimeisin jäätiköitymiskausi eli yli 50 000-vuotiaita, mahdollisesti jopa yli 100 000-vuotiaita. Siksi ne ovat ainutlaatuisia Suomessa ja koko Skandinaviassa.


Aarnipata, suurin halkaisija on 6,9 metriä, suurin syvyys 8,45 metriä.

Rauninmalja, halkaisija on 1,6 ja syvyys 3,2 metriä.

Molemmat Pihlajamäen hiidenkirnut ovat siirtäneet jopa teitä. Niiden löytyminen perättäisinä vuosina 1993 ja 1994 sekoitti viereisen Rapakiventien alikulkuluiskan rakentamisen kahdesti. Kirnujen erikoisuutta lisää se, että ne molemmat löysi Pihlajamäkeä 1960-luvulla suunnitellut arkkitehti Sulo Savolainen, juuri ennen kirnujen räjäyttämistä taivaan tuuliin.

Kirnut löytyvät keskeltä Pihlajamäen keskusta, Rapakiventien varressa. Hyvät pysäköinti paikat autolle löytyy tien toiselta puolelta, Pihlajamäen koulun vierestä.

Lue lisätietoa hiidenkirnuista ja mielenkiintoinen kertomus kirnujen löytö hetkistä ja käänteitä: Pihlajanmäki

Äijänkivi, Sastamala

Suomen helpoiten saavutettava luola


Äijänkivi on ehdottomasti helpoiten saavutettava luola koko Suomessa. Luolan suuaukko sijaitsee vain 10 metrin päässä vilkkaasta maantiestä. Minkäänlaista luonnon rauhaa tai hiljaisuutta luolasta on turha etsiä. Valtavat rekka yhdistelmät ja henkilöauto jonot vyöryvät ohi lähes yötä päivää.

Siitä huolimatta luola on kaunis ja tilava, kahden valtavan toisiinsa nojaava siirtolohkareen väliin syntynyt holvi. Luolalla on korkeutta useita metrejä ja leveyttäkin 2 -3 metriä seisomakorkeuksista käytävää lähes 10 metriä, eli mistään aivan pikku kivenkolosta ei ole kyse.


Luola on maan tasalla joten sen sisään pääseminen ja tutkiminenkaan ei vaadi raskaita ponnistelija ja luolan taakse parkkialueelle pääsee vaikka täysimittaisella yhdistelmä rekalla tai turisti bussilla. Tämä kohde ei jätä mitään selityksiä sille mikset kävisi ainakin kerran elämässäsi Suomalaisessa luolassa.

Valtatietä 12 ajetaan Tampereen suuntaan, alle 1 kilometri Vammalan liittymän jälkeen mäen päällä on levähdysalueen opasteet ”Äijänkivi” itse kivi löytyy levähdysalueen ja valtatien väliseltä metsäkaistaleelta. Tampereen suunnasta tultaessa luolan näkee selvästi tielle.

Jussinkivi, Kokemäki

”Joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu” Oli isäni elämän ohje. Kiitollisuudella sitä muistelen. Arvo Harhio

V. 1918 Torppari Juho Harhio joutui rauhan miehenä surmaajien käsiin. Pääsi karkuun Mullikorven torpan luona. Oli tämän kiven alle piiloutuneena Huhtikuusta Lokakuuhun, eikä etsijät löytäneet. Arvo poikansa oli 15 vuotias ja toi salaa isälleen ruokaa. Joutui tämän takia kovaan kuulusteluun useita kertoja, mutta ei paljastanut tätä piilopaikkaa ”JUSSINKIVEÄ”

Tämän muistolaatan hankki v.1977 pitäjänneuvos Toivo Teini


”Luolan” suuaukko löytyy muistolaatan vastakkaiselta puolelta. Aimo Kejosen kirjassa Suomen 100: Kansantarinat mainitaan luolan kooksi 5m x 2m x 1m mutta tällä hetkellä maa-aines täyttää onkaloa eikä mitat taida olla näinkään ”suuret” joten luolasta puhuminen olisi väärin. Tosin kuoleman pelossa mahtuisi kyllä onkalossa piileskelemään.

Jussinkivi ei kohteena ole erityisen näyttävä mutta ”eksoottinen” sijainti ja mielenkiintoinen tarina tekevät siitä tutustumisen arvoisen. Jussinkivi löytyy aivan metsäautotien varresta Kokemäen korvesta. Metsäautotien alussa on kyltti jossa uhataan tien käyttäjää vahingon korvauksilla ja oikeustoimilla mutta tie on ajokelpoinen ja kielto selvästi tehty vain rikottavaksi.


Lue ”Jussin” tarina kokonaisuudessa kirjasta:
Suomen 100: Kansan tarinat, Aimo Kejonen (Karttakeskus 2008)

Koordinaatit: 61´18´37.5” 22´27´02.2”

Talvian Hiidenkirnut, Lohja

Talvian hiidenkirnu Lohjalla kuuluu myös lajissaan Suomen näyttävimpien joukkoon, leveys kolme metriä ja syvyyttäkin mittauskohdasta riippuen viisi metriä. Pohjan muodoiltaan upea ja avara kirnu on hieno nähtävyys.


Vielä vesi on suhteellisen kirkasta ja pohja liejuton, mutta näyttävyys alkaa hiljalleen peittyä luonnonvoimien alle joten puhdistus on pian taas paikallaan. Hiidenkirnujen suurin ongelma onkin vesi ja pohjalle kertyvä lieju. Toki kalliossa oleva syvä, mustan veden täyttämä ”kaivokin” on hiljentävä näky mutta kyllä hiidenkirnujen suurimman viehätyksen oivaltaa vasta kun niitä pääsee tarkastelemaan puhdistettuina!

"Pääkirnun" alapuolelta löytyy vaatimaton, vajaan puolen metrin levyinen ja muutaman kymmenen sentin syvyinen pikku-kirnu.

Talvian hiidenkirnut on merkattu asiallisesti maastoon ja kirnulle johtaa hyvä polku. Lohjalta ajetaan tietä nro. 1070 kohti Karstua ja Sammattia. Noin 6 kilometrin jälkeen erkanee päätiestä Taipelan tietä, Taipelantietä ajetaan hieman reilu kilometri kunnes oikealle erkanee Hiidenkirnuntie, tästä risteyksestä on opasteet perille asti (joltain osin hieman haalentuneet ja epäselvät joten ole tarkkana!)

Koordinaatit kohteelle: 60´17´49.6" - 23´58´52.9"

Virtaniemen Kivipyramidit, Kuortane

Aivan Pohjanmaan sydämessä, Kuortaneella, Virtaniemen tilan mailla kohoaa 173 metriä merenpinnan yläpuolelle jylhä ja mielenkiintoinen Louhikkokallio. Kummun korkeimmalta hupulta löytyy erittäin mielenkiintoinen ja näyttävä muistomerkki ihmisen loputtomasta mielenkiinnosta.


Noin kymmenen vuotta sitten tilan isäntä innostui Turkulaisen toisinajattelija Keijo Parkkusen teorioista kiinnostuneena avaamaan maillaan sijaitsevan Pirunpelto, kiviröykkiömuodostelman. Kaivinkone painoi raskasta työtä pureutuen tuskissaan syvälle luonnon salassa pitämiin mysteereihin. Teorian mukaan louhikon alta piti paljastua suuri hiidenkirnu.

Tuttu mies hiidenkirnuilla ympäri Suomen, Turkulainen Hiidenkirnu tutkija ja Pirunpellon penkoja - Keijo Parkkunen

Löydöt jäivät melko vaatimattomiksi, 4 metriä paksun louhikon alta löytyi kyllä painanteita ja kuoppia mutta suuri hiidenkirnu jäi ainakin toistaiseksi löytymättä. Löydöt eivät ilmeisesti täyttäneet suuria odotuksia ja tästä syystä alue on kaikessa mielenkiintoisuudessaan ja näyttävyydessä lähes täyteen unohdukseen.

Paikaltaan nostetuista kivistä kasattiin kolme valtavaa, n. 10 metriä korkeaa kivipyramidia ja röykkiön alta paljastuneelle kalliolle rakennettiin kulkua helpottavia ”pitkospuu” rakenteita. Myös korkeimmalle kohoavan pyramidin huipulle rakennettiin portaan ja näköalatasanne. Pyramidin huipulta aukeaa upea näköala ympäröiviin maisemiin ja edustava näkymä yli laajan pirunpellon jos suuri osa on edelleen koskemattomana ja kätkee mahdolliset salaisuutensa.


Kokonaisuutena kohde on hyvin näyttävä ja mielenkiintoinen. Lisäksi se on myös Suomen ainoa paikka jossa todella pääsee kurkistamaan Pirunpellon sisään ja näkemään läpileikkauksen 4 metrisestä kiviröykkiöstä. On sääli että tällainen paikka on vailla minkäänlaista huolta saatikka asiallisia opasteita.

Jatka Virtaniemen kokous ja tapahtumatilan jälkeen ylös mäkeen kohti Töysää. Löyä:n risteyksen jälkeen seuraava ”tienhaara” oikealle. Pieneltä levennykseltä lähtee portilla suljettu metsäautotie ylös rinteeseen. Kohde sijaitsee n. 200 metrin päässä portista.

(Opasteita Virtaniemeen on kantatie 66:lla Mäyryn kohdalla, josta haarautuu Neste-huoltoaseman kohdalta Lehtimäentie. Lehtimäentiellä tienviitat opastavat perille saakka.)


Koordinaatit kohteelle:
62´44´46.4”
23´43´57.8”

Ruhankirkko, Vehmaa

”Kirkko” on hyvin yleinen nimitys erilaisille lohkareluolille ja lohkarekasoille, joskus kirkko nimentakaa löytyy myös korkea tai muuten kummallinen kallioalue. Joka tapauksessa, aina jos karttaan on merkattu luonnonnähtävyydeksi kohde, jonka nimessä esiintyy sana ”kirkko” on kohde mielenkiintoinen ja käymisen arvoinen.


Vehmaalta, Uhlun graniitti louhoksen takaa löytyy pienestä metsäkaistaleesta tällainen louhikko: Ruhankirkko. Lähdin kohteelle etsimään luolaa, mutta luolan määritelmiä tämä lohkarekohde ei täyttänyt. Vastassa oli kuitenkin upea ja rauhallinen graniitti paaseista muodostunut ”sokkelo”


Suurimmat järkäleet ovat korkeudeltaan n. 5 metrisiä ja muutenkin massiivisia, toisiinsa nojautuvien lohkareiden väliin on muodostunut alikuljettavia käytäviä, ”portteja”. Lohkareiden väliin muodostunut ”sokkelo” on mukava kulkea läpi, myös sokkeloon on muodostunut pieni sisäänkäynti kiven järkäleen kiilauduttua käytävän kattoon.


Kirkko nimelle en ole löytänyt mitään selitystä, joten en tiedä liittyykö siihen jotain historiallista vai onko se vain kohteelle annettu nimi. Massiivisuudessaan ja näyttävyydessään Ruhankirkko sopisi kyllä hyvin jonkinlaiseksi pakanalliseksi kulttipaikaksi, ja miksi ei kristillisiinkin menoihin. Ehdottomasti käymisen arvoinen kohde!

Ruhankirkolle ei johda polkua eikä sitä ole merkattu maastoon milläänlailla, joissakin maastokartoissa on kohteen nimi. Kohteelle löytää koordinaateilla:
60´39´44.3"
21´44´19.9"

Pirunvuoren hiidenkirnu, Halikko

Halikon Vartsalasta (Salo) löytyy yksi Suomen suur-kirnuista. Halkaisijaltaan 3 – 4 metrinen ja Syvyydeltään 7 – 8 metrinen hiidenkirnu on hiljentävä ilmestys. Kirnu löytyy Pirunvuoren Itärinteeltä, mutta alueelle johtaa hyvin merkattu pieni metsäauto tie ja itse kirnullekin selkeä ja helppokulkuinen polku. Auton parkkialueelta kirnulle on matkaa vain 250 metriä, tosin johonkin aikaan vuodesta tie voi olla hyvin huonokuntoinen.


Kirnu sijaitsee kauniilla paikalla jyrkän kallion mäen reunalla, kirnun tyhjennyksessä on ollut melkoinen homma, kirnun tilavuus on valtava. Alla oleva rinne on täynnä kirnun sisältä kaivettua kiviainesta. Kirnu on aidattu turvallisuus syistä, montun pohjalle johtaa puiset tikkaat joita jokainen saa käyttää oman rohkeuden mukaan. Tähän aikaan vuodesta (huhtikuun puoliväli) kirnun pohjalla makaava vesi oli vielä paksussa jäässä joten kirnun syvyyden ja muotojen tarkempi tutkiminen ei ollut vielä mahdollista.


Parkkialueen toiselta puolelta alkaa heti metsään astuessa laaja Hiidentarha (Pirunpelto) kiviröykkiöalue, tämä pelto ei sekavuudestaan ja kasvillisuuden määrästä johtuen ole näyttävimpien joukossa, mutta laajuudessaan kuitenkin hyvin mielenkiintoinen tuttavuus.


Pirunvuoren hiidenkirnu löytyy joistakin GT tiekartoista ja maastokartasta koordinaatein
60´20´31.9” 22´59´00.2”

Mannuistenvuoren hiidenkirnu, Mynämäki

Mannuistenvuoren pohjoisrinteeltä löytyy legendaariseksi muodostunut hiidenkirnu. Turkulainen hiidenkirnu tutkija Keijo Parkkunen löysi, tyhjensi ja merkkasi reitin kirnulle vuonna 2008. Maanomistaja ei kuitenkaan tästä kohteesta innostunut ja teki asiasta jutun. Parkkunen tuomittiin sakkoihin jotka hän periaatesyistä jätti maksamatta ja näin voimassa olevien lakien ja asetusten varjossa sakko muutettiin ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi. Elämme siis 2000-luvun Suomessa, ja 82-vuotias mies tuomitaan vankeusrangaistukseen kiinnostuksesta hiidenkirnuihin.

Koska tiedon levittämisestä ja opettamisesta on tullut rikollista? Kuka tuot esiin uusia luontokohteita ja tietoa niiden sijainnista, jollei valveutuneet kansalaiset? Eikö Parkkuselle olisi pitänyt antaa ennemminkin jonkinlainen palkinto hyvästä työstä, kahdestakin syystä. Nyt meillä on Vakka-suomessa uusi upea luonnonnähtävyys ja motivoiva tarina ihmiselle oma-aloitteisuudesta, moniko tämän päivän 80-vuotiasta vanhuksista on kykenevä tyhjentämään omin käsin hiidenkirnun keskellä metsää, kun ei siihen tunnu kykenevän edes tämän päin nuoret.


Niin tai näin, maanomistajan ja Parkkusen välisen kiistan saama mediahuomio varmisti sen että Parkkunen voitti, kohun ansiosta tämä kirnu on usean ihmisen tietoisuudessa!

Parkkusen kirnu on monipuolinen ja kaunis Hiidenkirnu. Perinteisestä pyöreästä syvästä kattilasta poiketen tämä kirnu on toiselta reunaltaan avoin ja kirnua pääsee tutkimaan myös sisältä käsin. Noin 3 metriä syvä ja halkaisijaltaan 1,5 metrinen aukko on upea luonnonnähtävyys!


”Ruskeassa nahkasalkussaan Parkkusella on mukanaan luettavaa, hiidenkirnuista kertovaa kirjallisuutta. Intohimostaan hän ei aio luopua koskaan.” TS 3.4.2009 Parkkunen matkalla vankilaan


Hiidenkirnu löytyy kartasta koordinaatein
N60´36´06.1" E21´55´14.8"


Mannuistenvuoren yli 55 metrin korkeuteen nousevalta huipulta on upeat maisemat ympäröiville kulttuurimaisemille.


Vuoren korkeimalla kohdalla lepää historiallinen muistomerkki, maatumispisteessä oleva vanha kolmiomittaustorni.


Vuoren etelänrinteellä on mielenkiintoinen vaakarakoillun synnyttämä luola tai pikemminkin onkalo. Sisäänkäynti on ahdas eikä suuri ole luolakaan, pituutta on noin 8 metriä, leveyttä 2 metriä ja korkeutta max. 50 cm. Älkää jääkö jumiin!

Tietoa Parkkusen hiidenkirnuteorioista ja tutkimustuloksista kirjassa: Sadanvuoden harhaaskelPositiisvista vastarintaa ja kunnon miehenmallia nykyajan pojille:
http://www.parkkunen.com/