Häntälän notkot, Somero

Tervahaudannotko, Koisojannotko, Tuomilaakso, kaikki samaa massiivista luonnon muovaamaa erikoisuutta. Rekijoen raviinit, sanoo geologi, Häntälän notkot, tavallinen tallaaja, sama paikka, Rekijoen ja sen sivuhaarojen ja uomien savimaahan kaivama notkojen sokkelo. Maastokarttaan vilkaisu sen todistaa, vaikka paikasta tunnetaan parhaiten pieni osa Someron Häntälän kylässä, on notkoalueella kokonaismittaa lähes 50 kilometriä.

Häntälän notkot ovat kaikin puolin erikoinen ja ainutlaatuinen, ennätyksellinen paikka. Keskimäärin Lounais-suomen savimaan paksuus on 9 metrin paikkeilla, mutta ei täällä. Häntälän notkojen alueella savea on jopa 77 metriä, Suomen ennätys. Rekijoki kiemurtelee syvimmillään noin 30 metriä syvän notkon pohjalla, näky on komea.

Geologiset piirteet ovat vain yksi osa paikan erikoislaatuisuutta, ihmeitä on myös faunan ja flooran puolella. Luontopolun symbolinakin komeilee kaunis valkoinen perhonen, harvinainen tai paikoin kokonaan hävinnyt Pikkuapollo. Näillä niityillä on sisämaan paras Pikkuapollon esiintymä ja paras mahdollisuus bongata tämä kaunotar.

Lehmät laiduntavat perinnemaisemassa, pitävät maiseman kunnossa, ilman laiduntamista notkot kasvaisivat umpeen ja maiseman kauneus katoaisi pikku hiljaa. Polulla kuljetaan lehmien keskellä, paikoin kukkameren ja lehmien ympäröimänä tuntee olevansa jossain Sveitsin kukkuloilla. Polulla on kunnioitusta herättävän kokoisia lehmänläjiä, silkkaa paskaa. Ja hyvä niin, kerran jo ”sukupuuttoon” kuollut ja kadonnut Isolaakasittiäinen möyrii näissä läjissä, taas ihme ja ennätys. Kuolleista herääminen, pelastus.

Kukkaloisto on hiljentävä, parhaimmillaan se on kesä – heinäkuussa. Kukkamerta hallitsevat niittyjen klassikot, koiranputket, voikukkat, kurjenpolvet, päivänkakkarat ja puna-apilat. On notkojen rinteillä myös harvinaisuuksia, alkukesästä maisemaa koristaa etelä-suomessa harvinainen Kullero, kasveista ja yksityiskohdista kiinnostuneet voivat erottaa tuttujen kukkien joukosta esimerkiksi ketonoidanlukon, vienansaran tai maarianverijuuren. Kukissa pörräävät mehiläiset ja muut tutut surisijat mutta pölyttää kukkaharvinaisuuksia ainakin kolme sellaista kärpäslajia joita tavataan lähinnä Skånessa.

Maisemaa elää, notkon seinämillä on eri aikojen maanvyörymiä, osa erittäin tuoreita. Tuoreimmat taitavat olla vain muutaman päivän ikäisiä. Jokainen vuoden aika on erilainen, kesän kukkaloisto on toki näkemisen arvoinen mutta myös syksyn ruskeus ja kevään orastava vehreys luovat uusia kontrasteja ja tunnetiloja, puhumattakaan talven valko-sinisestä kuulakkuudesta.

Olen vierailut notkoilla muutaman kerran, luonnonkauneus hiljentää joka kerta. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Lähtiessäni pois lehmä lauma on tukkinut polun, aidan takana pääsyä notkoille odottaa Eurasta Somerolle kuvausmatkalle lähtenyt Esko, pieni juttu tuoki: Esko on lähtenyt notkoille tavoitteena nähdä ja kuvata Pikkuapollo, parin päivän päästä avaan Eskon kuvagallerian – mestari on saavuttanut tavoitteensa ja sivuilla komeilee upea kuva Pikkuapollosta sekä muutamasta muusta Häntälän hyönteisestä, notkot ovat palkinneet myös toisen paikalle vaivautuneen kulkijan!   

Kartta Häntälän notkoille!

Munkinpää

Punkkikukka, pörhöpää
pörhinkäinen
pörröpää

Syyläkukka, siansilmä
kultaharja
kalloniska

Hökkörää ja höyhenheinää
munkinpää jo pöllyää
taas kun syksyyn kohta käännytään.

- Tuomo Kesäläinen 

Kellarikiven onkalo, Kiikoinen

Pienen lammen rannalta katsottuna raiskattu metsän reuna on jopa vastenmielinen. Myrskyn kaatamia puita, vastenmielistä ryteikköä, yhtäkkiä jalka uppoaa märkään suohon, kontsarin varsi meinaa haukata saappaan täyteen syvän ruskeaa liejua.

Metsä alkaa kuitenkin kaunistua, paksut sammal mättäät peittävät maata. Paikoin sammalet nousevat useita kymmeniä senttejä puiden runkoa ylös, vallitsee hiljentävä vihreys. Loivan mäen rinteessä hahmottuu mustia möykkyjä. Siellä ne ovat, silmiin pistävän tummat suonigneissilohkareet.

Eivät ne lohkareet järin suuria ole, mutta kauniita. Suurimman lohkareen alla on pieni kuiva onkalo, se on Kellarikivi, Isonvihan ja Pikkuvihan aikainen siemenviljan ja muun arvokkaamman omaisuuden kätköpaikkana. Mielenkiintoista että näinkin pieni tieto on säilynyt tähän päivään.

Niin kuin sanottu, ei kohde ole mikään erikoinen. Ei kivet ole silmiin pistävän suuria mutta niin vain on historia lyönyt leimansa näihin kiviin, ja ehkä tämän kirjoituksen ansiosta Kellarikivien historiallinen arvo säilyy taas muutaman vuoden pidempään ja joku siirtää tiedon taas tuleville polville!

Kartta kohteelle!

Riihikivi, Lavia

Ajelemme jossain Lavian perämetsissä, peltojen takana. Pienen, huonokuntoisen metsätien päässä on mökki, pihalla haukkuu koira. Kesäasukkaita? Ei, pienessä hirsisessä mökissä asustelee pysyvästi oikein mukava ja hyväkuntoinen pariskunta, ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Ei kaikki ole sentään vielä lähtenyt suurempiin taajamiin palveluiden perässä. On lapset ja lapsenlapset tätäkin pariskuntaa kylille houkutellut, mutta kotia ei jätetä!

Vieraita tuskin näille kulmille kovin usein ilman kutsua pölähtää, alkaa tilaesittely, tai pääasiassa saunan esitttely. Pihassa seisoo yli 100 vuotta vanha savusauna. Pihan kuistit ovat täynnä erittäin vanhoja puuesineitä ja työkaluja. Pienimuotoinen kotiseutu museo. Mummo kertoo mielenkiintoisia tarinoita, he savustavat jouluna lihat tämän 100 vuotta palvelleen saunan lauteilla. Samoin talkkunat tehdään omista viljoista ja savustetaan oman saunan lämmössä, ihailtavaa. Mutta ei tämä ollut matkan tarkoitus vaikka se oikein mukava lisä retkeen onkin.

Tulimme katsomaan metsässä nököttävää ikiaikaista ja edelleen usean kunnan rajakivenä toimivaa Riihikiveä. Kiven pitäisi olla muutaman sadanmetrin päässä metsässä. Hyväkuntoista metsätietä pääsee lähelle, pienipätkä ryteikköä ja siinä se on,  suuri suonigneissilohkare, kooltaan 10 m x 6 m x 5 m.

Kartta

Se sai nimensä Isonvihan aikana, jolloin salolla piilopirteissä viljansa kuivanneet sotapakolaiset käyttivät sen tasaista lakea puimatantereena. Riihikivellä asuu voimakas rajahaltija, jolta tietäjät muinoin hakivat apua ja tietoa. Komea sammalen verhoilema kivi, niin ja se talkkuna.

Mummo on pakannut suureen leipäpussiin omalla reseptillään valmistettuja talkkunajauhoja. Voimakas savunhaju leijailee autossa. Otamme lahjan vastaan kiittäen. Kotona jauhot esiin, piimää joukkoon ja ripaus sokeri, piapo on valmis nautittavaksi. Savunmaku on voimakas, joka lusikallisella kauhon sisään esi-isiemme ikiaikaisia perinteitä. Kupissa maistuvat peltotyöt, tervanpoltto ja tukinuitto.  

Satakunnan luolat :

Kanninkiven luolat, Kokemäki

Kanninkivi on louhikoksi hajonnut suuri, osin porfyyrigraniittia ja osin suonigneissiä oleva siirtolohkare. Lohkareen rikkoutuessa osin maanjäristysten ja osin pakkasrapautumisen takia on siihen syntynyt kaksi melko isoa luolaa.

Niistä pidempi on osin kaksi kerroksinen ja käsittää muutamia huoneita ja käytäviä. Lattiat louhikkoa. Seinät ja katot ovat eri-ikäisiä rakopintoja.

Tarinoiden mukaan kivi joutui nykyiselle paikalleen, kun Kanni –niminen jättiläinen heitti sillä yli Sääksjärven Sääkskosken vesisahaa, jonka kolina häiritsi jättiläistä. Mainittu saha perustettiin 1700-luvulla. Myöhemmin kiveä pidettiin jonkinlaisena taikapaikkana.

Kartta kohteelle

Kanninkiven sijainti on kaunis, kivi lepää aivan Sääskjärven rannalla. Toisaalta maisema on kuitenkin suorastaan raiskatun näköinen, valtavat sähkölinjat kulkevat aivan kiven ohi. Valtavien metallitolppien alta puut ja kivet on revitty raa´asti irti. Kanninkivi on rauhoitettu, mutta muuten maisemaa ei selvästikkäänm ole, ja nyt se on myöhäsitä... 

Suurimpia tunnettuja luolia Satakunnassa:

1. Lyttylän Pirunpesä, Pori (77 metriä)

2. Kanninkiven luolat, Kokemäki (40 metriä)

3. Plootuluola, Pomarkku (25 metriä)

4. Kellarikivi, Lavia (20 m)

5. Sikarounikko, Merikarvia (20 m)

Tuomo Kesäläinen & Aimo Kejonen

Vihitynmaan rinki, Rihtniemi, Pyhäranta

Minuun otti yhteyttä himan närkästynyt henkilö Pyhärannan suunnalta ja pahoitteli sellaista ilmiötä että Vihitynmaan ringin ympäristössä on aiheutettu häiriötä, liikuttu häiritsevän lähellä mökkejä / asutusta, sytytelty laittomia nuotioita...jne. Joten mikäli tämän blogin kautta tiedon kohteesta saaneet ihmiset suuntaavat paikalle niin muistakaahan kunnioitta myös maan omistajia ja alueen asukkaita!

Nuotion tekeminen ilman maanomistajan lupaa on aina kiellettyä ja laitonta!  

 

Jokamiehenoikeudet lyhyesti

Saat:

• liikkua jalan, hiihtäen tai pyöräillen luonnossa muualla kuin pihamaalla sekä muilla kuin sellaisilla pelloilla, niityillä tai istutuksilla, jotka voivat vahingoittua kulkemisesta;
• oleskella tilapäisesti alueilla, missä liikkuminenkin on sallittua - voit esimerkiksi telttailla suhteellisen vapaasti, kunhan pidät huolen riittävästä etäisyydestä asumuksiin;
• poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia;
• onkia ja pilkkiä sekä
• veneillä, uida ja peseytyä vesistössä sekä kulkea jäällä

Et saa:

• aiheuttaa häiriötä tai haittaa toisille;
• häiritä tai vahingoittaa lintujen pesiä ja poikasia;
• häiritä poroja ja riistaeläimiä;
• kaataa tai vahingoittaa kasvavia puita, ottaa kuivunutta tai kaatunutta puuta, varpuja, sammalta tms. toisen maalta;
• tehdä avotulta toisen maalle ilman pakottavaa tarvetta;
• häiritä kotirauhaa esimerkiksi leiriytymällä liian lähelle asumuksia tai meluamalla;
• roskata ympäristöä;
• ajaa moottoriajoneuvolla maastossa ilman maanomistajan lupaa ja
• kalastaa ja metsästää ilman asianomaisia lupia.

Lyttylän Pirunpesä, Pori

Kuvat: Tuomo Kesäläinen
Teksti: Tuomo Kesäläinen & Aimo Kejonen

Keväällä 2012 tutkimme geologi Aimo Kejosen kanssa Porin Lyttylässä sijaitsevaa pirun pesää ja törmäsimme kirjaimellisesti suureen yllätykseen. Pirunpesällä tiedettiin olevan luola, vaan ei mitään näin merkittävää. Useiden suurten kammioiden läpikuljettua ja ahtaiden tunneleiden läpi pölyisenä ryömittyä oli selvä että Porin Lyttylän Pirunpesän luolat ovat virallisesti Suomen kolmanneksi suurin luolasto. Pituutta repaleiseen louhikkoon syntyneellä luolastolla on pitkälti yli 70 metriä.  

Yksi Pirunpesän monista tilavista kammioista

Suomen virallisesti pisin tunnettu luola on Toskaljärven luola Enontekiössä, sillä on pituutta yli 100 metriä. Toiseksi suurin luola, Repokallion luola Kolilla on myös pituudeltaan yli 100 metriä. Toskaljärven luolassa virtaa maanalainen joki joten sen tutkiminen ei ole mahdollista. Porin luolasto on siis Suomen 2. pisin luolasto johon on mahdollisuus tutustua.

Pirunpesän louhikkoa

Aimo Kejosen ylläpitämällä virallisella luolalistalla on pitkälti yli 1000 kohdetta ympäri Suomea. Mikään pikkujuttu ei siis ole päästä listan 2. paikalle. Luolatietoja on kerätty Suomessa talteen järjestelmällisesti useita vuosikymmeniä. Porin suuri luolasto on onnistunut siis piilottelemaan pitkään poissa luolatutkijoiden silmistä, ehkä juuri siksi myös useat kriisiaikojen pakolaiset ovat valinneet Pirunpesän luolat piilopaikakseen.

Pirunpesä on myös tilavuudeltaan suuri luola suurten kammioiden ansiosta.



Pirunpesä on useiden suurten siirtolohkareiden ja niiden keskellä olevan, runsaat 10 m korkean kalliotapin rikkoutuessa syntynyt louhikko. Sen ympärysmitta on noin 300 m. Louhikossa on useita rakojen auetessa ja lohkareiden siirtyillessä syntyneitä luolia ja kaksi porttimaista lohkaremuodostumaa. Pirunpesän nykyasussa on nähtävissä sekä mannerjäätikön, maanjäristysten että pakkasrapautumisen aiheuttamia piirteitä. Luolien lattiat ovat louhikkoa ja kalliota, joita paikoin peittää ohut kariketurve.

Pirunpesän Pirunportti, valtavaa porttia on aikanaan saatettu käyttää uskonnollisiin tarkoituksiin

Pirunpesä on Isovihan, Pikkuvihan, Suomen sodan 1808-1809 ja vuoden 1918 sotapakolaisten piilopaikka. Se oli myös lähikylien nuorison kokoontumis- ja tanssipaikka 1960-luvulle asti. Pirunpesä on erään pirun koti. Se saatiin selville, kun piru yritti saada myöhään kiirastorstai-iltana saunoneen tytön valtaansa. Tyttö onnistui viivyttää pirun aikeita, kunnes kukko lauloi, piru menetti voimansa ja joutui loukkaantuneena pakenemaan. Myöhemmin sen kuultiin kovaäänisesti valittelevan tapahtunutta louhikossa.

Kartta Pirunpesälle

http://www.satakunnankansa.fi/Satakunta/1194743070513/artikkeli/porin+pirunpesa+on+suomen+kolmanneksi+suurin+luola.html

Porin Pirunpesä on Suomen kolmanneksi suurin luola

Porin Pirunpesä on Suomen kolmanneksi suurin luola

Lue lisää keskiviikon 16.5.2012 Satakunnan kansasta

http://www.satakunnankansa.fi/Satakunta/1194743070513/artikkeli/porin+pirunpesa+on+suomen+kolmanneksi+suurin+luola.html

Geologi Aimo Kejonen yhdessä Pirunpesän luolaston kammioista

Hiidenportti, Eura

Euran Isonristinkallion pohjoisrinteen komeat jyrkänteet tunnetaan nimellä Hiidenportti. Alueen tietäjien muinainen taikomispaikka. Jyrkänteeseen on syntynyt komeita muodostelmia ja mielenkiintoisia lohkareita lojuu mäen rinteillä, nimen syntyyn viittaavaa varsinaista porttia en ainakaan itse alueelta löytänyt. Toki rinteillä oli muutamia läpikuljettavia, porttimaisia muodostelmia.

Yksi mahdollinen Hiideportti, lohkareiden väliin syntynyt låpikäytävä pieni ja ahdas tunneli.

Jyrkänteen kalliot ovat paikoitellen erittäin louhikkoisia.

yrkänteen reunasta löytyi myös pieni luola, vaatimaton mutta huomiota herättävä. Kalliota vasten nojaavan lohkareen alle on syntynyt muutaman metrin mittainen käytävä johon aikuinen mahtuu hyvin ryömimään. Lattiata peittää hiiltä sisältävä kariketurve. Erityiseksi luolan tekee myös suuaukon edessä ole pieni kivipöytä joka on mahdollisesti ihmisvoimin luolan eteen asetettu. Pöytäkivi ja luolassa oleva hiili sekä sijainti tietäjien käyttämän hiidenportin läheisyydessä puhuvat sen puolesta että luola olisi mahdollisesti ollut aikoinaan jonkinlaisessa kulttikäytössä.

HIITTENHEITTÄMÄKIVI

Hiekkatien varressa, hieman alle kilometrin päässä hiidenportista lepää komea siirtolohkare; Hiittenheittämäkivi. Kiven on tälle paikalle heittänyt Hiidenportilla asunut hiisi, mihin häiriötekijään Hiisi on kyllästynyt, sitä ei tarina kerro. Hiittenhaittämäkivi on myös matkaseita, kiveä on tervehdittävä, mahdollisesti myös lahjottava aina ohi kulkiessa. Mikäli kiveä ei tervehdi tuo se matkamiehelle huonoa onnea.

 

Hiidenportti kartalla

Hiittenheittääkivi kartalla

Kiitokset: Aimo Kejoselle





Suomen läntisin kalliomaalaus Maskussa, Mätikän luolamaalaus

Teksti ja kuvat 25.4.2012 Tuomo Kesäläinen

Retkeilijöiden, geokätköilijöiden ja kalliokiipeilijöidenkin suosima Maskun Mätinkänluola on yksi Varsinais-Suomen komeimpia ja viihtyisimpiä luolia, ehkä koko Suomen mittakaavassakin ihan luolien kärkipäässä. Ainakin minun luolakokemusteni perusteella. Olen useassa haastattelussakin maininnut Mätikänluolan omaksi suosikikseni! Miksi luola sitten on niin kiehtova ja komea?

Ensinnäkin se on suuri, tilavan, lippamaisen eteistilan alle mahtuu sateensuojiin jo kymmeniä ihmisiä, suuri osa Suomen luolista ei ole edes tämän eteiskammion kokoinen. Eteisen takaosasta jatkuu matala käytävä kallion sisään. Kallion poikki kulkevaan, seisoma korkuiseen käytävään paistaa kallioiden raoista hieman valoa. Tunnelma on kuitenkin luolaan sopivan hämyisä.

Luolan pimeydessä yöpyvä perhonen

Luola jatkuu seisoma korkuisena yli 10 metrin matkan. Luolan takaosassa paistaa päivä, luola on läpikuljettava vaikka toinen suuaukko on huomattavasti pääsisäänkäyntiä ahtaampi ja repaleisempi. Luolalla on myös kolmas sisään / uloskäynti. Melko tarkalleen puolesta välistä luolan käytävää lähtee 45 asteen kulmassa erittäin kiehtovan näköinen, veden pyöristämä, molemmista päistä avointa hiidenkirnua muistuttava ahdas tunneli kohti kallion lakea. Ahdas käytävä nousee luolan katolle. Edessä on aivan tasainen kalliolippa; luolan kattoterassi. Mätikänvuoren päältä on komeat maisemat ympäröiviin metsiin ja viljelysmaille. Komea paikka ja komea on historiakin.

Lähikylän asukkaiden kerrotaan piileskelleen vainoajia Mätikänluolan suojissa. Kerrotaan myös legendaarisen varkaan Sika-Kyöstin aikanaan piilotelleen virkavaltaa Mätikän pimeissä tunneleissa. Luolan tasaiseen kallioon on joku luolan käyttäjistä kaivertanut tekstin ”JUHO 1877”, kuka on tämä Juho? Sitä ei taida kukaan tietää.

Mutta taitaa paikalla olla vielä tätäkin värikkäämpi ja kiehtovampi historia. Olen itse käynyt Mätikänluolassa useita kertoja, varmasti yli 10. Monta kertaa olen pysähtynyt kaiverrusta vastapäätä olevan kallion kohdalla miettimään, mitä on tämä punainen, vanhaa kalliomaalausta muistuttava väri kalliossa. Kuvio on liian epäselvä tulkittavaksi mutta toisaalta liian selväpiirteinen luonnon tekeleeksi.

Viimetalvena ihmettelin jälleen maalausta ja päätin alkaa selvittää asiaa. Lähetin kuvia väriläiskästä useammallekin kalliomaalauksia tutkineelle Suomalaisarkeologille. Ihme kyllä, kukaan ei tyrmännyt ajatusta. Useat alan ammattilaiset olivat vakuuttuneita siitä että väriläiskä Mätikänluolassa tosiaan olisi jopa 5000 – 6000 vuotta vanha kalliomaalaus, kyllä, aito tuhansia vuosia vanha, esihistoriallinen luolamaalaus vain 2 kilometrin päässä Maskun keskustasta ja 8 tien ruuhkista.

Toivon mukaan arkeologit tutkivat kohteen vielä tänä kesänä ja asialle saataisiin vahvistus. Itse maallikkona voin vain välittää tiedon ammattilaisille ja heidän tehtäväkseen jää sitten todeta on maalaus aito ja esihistoriallinen. Maalauksen iän määrittäminen voi tietysti olla ylivoimaisen vaikea tehtävä jopa ammattilaisille, mutta aika näyttää mihin tuloksiin tämän kohteen kanssa tullaan.

Ihmettelen toisaalta ettei kuvaan ole kiinnitetty aikaisemmin huomiota, on se toki pimeässä luolassa, mutta toisaalta luolalla taitaa käydä retkeilijöitä useampana päivänä viikossa. Geokätkijöitä ja kiipeilijöitä kuhisee paikalla kuin muurahaisia. Voi olla että se ei vain kiinnitä huomiota, ihmiset usein jättävät havaitsematta asioita jos niistä ei ole etukäteen kerrottu. Jos siellä ei ole opas kylttiä, ei siellä ole luolamaalaustakaan, moni varmasti ajattelee, tai kuittaa värin teinien töhryinä.

Voin olla kuitenkin ylpeä löydöstä, olisi jopa häpeä jos en olisi sitä ensimmäisenä pannut merkille. Kun kerran kirjoitin Suomen kaikkien aikojen ensimmäisen luolakirjankin. Olen tainnut kehunut lehdissäkin asti tuntevani Varsinais-suomen luolat kuin omat taskuni.

Maalaus on erikoinen, siitä ei oikein saa otetta. Siinä on kymmenkunta terävää piikkiä jotka lähtevät epämääräisestä väriläiskästä. Hyvällä mielikuvituksella siinä voi hahmottaa jonkinlaisia eläinhahmoja mutta tosiaan vain hyvällä mielikuvituksella. Sijainti on myös ajatuksia herättävä, luolan katossa olevasta kapeasta kallionraosta paistaa aurinko suoraan seinämään jossa piirros on, joten paikka ei todellakaan ole sattuman varaisesti valittu.
 

Luolan käytävällä makaa myös toinen erikoinen todiste Mätikänluolan suuruudesta. Keskellä käytävää, kattoterassille johtavan tunnelin tuntumassa on aivan pyöreä, halkaisijaltaan noin 50 cm leveä pallokivi. Kivi on varmasti tarkoituksella luolaan tuotu mutta mitä tarkoitusta varten? Kenties Mätikänmäki luolineen on ollut muinoin suuressakin arvossa pidetty palvospaikka.

Luolan ulkopuolella on myös merkkejä ihmisen töistä. Rinteellä on valtavia kivipöytiä ja niin kutsuttuja hautovia kiviä joita on pidetty megaliitti ajan rakennelmina. Leif Paulin on julkaissut aiheesta joitain ”tutkimuksiakin”. Aivan Mätikänluolan lähialueilta mm. Nousiaisista on löydetty useita kivipöytiä jotka on arkelogien toimesta käyty varmentamassakin. Hyvin todennäköisesti siis myös Mätikän rinteiden kivirakennelmat ovat ihmiskätten töitä.

Vesitornin puoleisella rinteellä, jossa peltojen tilalla joskus maalauksen teon aikaan on lainehtinut vesi, on jyrkänteen reunalla pitkä jono suuria kivenlohkareita. Ehkä vesi on yltänyt juuri tälle korkeudelle ja Mätikän palvospaikalle on päässyt suoraan vesiteitse.

Mielenkiintoinen paikka, kaiken kaikkiaan, minä olen tehnyt oman osani ja laittanut tiedon löydöistä eteenpäin. Omien alojensa ammattilaiset tutkivat paikan omien resurssiensa mukaan ja ehkä joskus saamme kuulla oliko Maskun Mätikänluolan maalaus todella aito ja näin ollen Suomen läntisin kalliomaalaus.

25.4.2012 Tuomo Kesäläinen

Luolaretkellä jokainen voi olla suuri seikkailija - Caravan-lehti 3/2012

Paratiisimäen luola, Sauvo (Tuomo Kesäläinen)

Mikäli Suomalaiset luolat kiinnostavat kannattaa kipaista lähimmältä lehtikioskilta uusin Caravan-lehti (3/2012) Lehdessä on Kaarina Silmusen 4 sivua pitkä, kiehtovasti kirjoitettu ja upeasti kuvitettu juttu Suomalaisesta luolaretkeilystä ja Suomen luolista.

http://www.caravan-lehti.fi/

Kirjavinkki - Jouni Laaksonen: Luontoelämysten Suomi – retkeilijän nähtävyydet

"Kirjan ideana on esitellä Suomen mielenkiintoisimmat retkeilijän nähtävyydet teemoittain. Kirjassa on kaksi päälukua, kulttuurihistorialliset sekä luonnonnähtävyydet. Teemoja ovat mm. esihistorialliset asuinpaikat ja pyyntikuopat, seidat, kalliomaalaukset, vanhat kulkukeinot, savotta- ja uittohistoria, kullankaivu; korkeimmat tunturit, suurimmat korkeuserot, kurut, supat, hiidenkirnut, vesiputoukset..."

Lisätietoja, kirjatilaukset sekä muut Jouni Laaksosen kirjat osoitteessa:

http://koti.kainuu.com/joula/at/kirjat.htm

Kirveskallion luola, Sauvo

Sauvon kaskustan tuntumassa kohoava Kirveskallion on maisemiltaan ja maastoltaa upea ja helposti saavutettava päiväretkikohde.


Kukkulan huippu on komeasti pyöristynyttä kalliota. Useita metrejä pitkät tasaiset silokalliot ovat täynnä uurteita ja karttajäkälää.


Kirveskallion luola on 7 metirä pitkä tunneli, jonka läpi aikuinen ihminen mahtuu vaivatta kulkemaan.


Kirveskallion huipusta irronneen valtavan kivenlohkareen alle on muodostunut luolamainen tunneli. Lohkareen koko 7 m x 3,5 m x 2,5 m


Tuli on muokannut Kirveskallion maisemaa. Kalliot ovat mustuneet, puut hiiltyneet ja maaperä elotonta. Mustina maassa makaavat, hiiltyneet puunrungot tekevät maiseman aavenmaiseksi. Pieni alue on kuin sotatanner.


Palon runtelemat, kuoleet ja kavittomat kalliot ovat kauniit. Kasvillisuuden puuttuminen paljastaa kalliosta ja ympäristöstä aivan uusia piirteitä.

Kirveskalliolle pääsee helposti Kirvekalliontien päässä sijaitsevan jalkapallokentän parkkipaikalta. Pallokentän huoltorakennuksen vierestä lähtee polku metsään, luola löytyy aivan huipun korkeiman kohdan vierestä! KARTTA

Suomen kaamein kämppä, Halikko

kuvat ja teksti: Tuomo Kesäläinen



Jos jossain rakennuksessa takuuvarmasti kummittelee, niin se on tämä; osapuilleen 100 vuotta vanha Portinvartijan tupa, Halikon Kokkilassa, Tammenpään kartanon kupeessa. Mikä rakennuksesta sitten tekee niin kaamean? Se on rakennus materiaali, pieni neliskulmainen tölli on rakennettu läheisellä kukkulalla sijainneiden muinaishautojen kivistä. Kyllä! Hautakivistä rakennettu talo, pystytkö keksimään törkeämpää tapaa rikkoa hautarauha? Jos tällä toiminnalla ei saa raivokasta poltergeistiä peräänsä niin ei millään. Ihmettelen jos Tammenpään kartanon uusi isäntä saa nukkua yönsä rauhassa.

Muutaman sadan metrin päässä portinvartijan tuvasta on kirottu silta, joka ei johda mihinkään, hautakivistä rakennettu sekin. Sillan takana kohoaa komea kukkula, jonka laella häpäistyt hautakummut on sijainnut. Tänä päivänä kalliolla on jäljellä yksi hiidenkiuas, sitä ja yhtä myllynkiveä lukuun ottamatta laki on aukio. Mikä sitten on näiden ilman tarkoitus jääneiden kammottavien rakennelmien tarkoitus ja kuka on työn takana?



Kallion laelle oli suunniteltu komea kivilinna. 1900-luvun alussa Tammenpään kartano oli valtion omistuksessa, vuokralaisena ja isäntänä hääräsi varatuomari Osvald Wasastjerna, aatelissuvunpoika, todellinen monitoimimies joka toimi mm. lukemattomien suuryritysten johtokunnissa ja RKP:n kansanedustajana. Wasastjerna eli avioliitossa toisen suuren aatelissuvun edustajan Olga Armfeltin kanssa.
Tämä porukka hääri vahvasti myös erilaisten salaseurojen ja kulttien parissa. Kahdella suuren suvun edustajalla on aivan varmasti ollut tietoa asioista, jotka eivät ole tarkoitettu tavallisen rahvaan korville. Onko rakentamisessa käytetty tarkoituksella juuri hiidenkiukaiden kiviä, rakennuskivestä kun ei Halikon suunnalla ole koskaan ollut pulaa. Mitä tarkoitusta varten itse kivilinna olisi rakennettu? Paikka ei varmastikaan ole sattumalta valittu, Tammenpään kartanon omistajat tunnetaan vuodesta 1540 alkaen, historia yltää vielä paljon kauemmas menneisyyden hämärään.

Tammenpään kartanon ja pyhänkukkulan välissä on pieni laakso, laakson läpi virtaa vuolas puro. Portinvartijan pihassa on suuri siirtolohkare, kenties vanha uhrikivi. Aluetta koristavat valtavat tammet. Paikka on ollut pyhä kulttipaikka jo tuhansia vuosia sitten, siitä kertovat tietysti myös hiidenkiukaat, joista rakennelmat on tehty.

Miksi Wasastjerna säilytti yhden hautakummun? Olisiko se käytetty linnan rakentamiseen vai oliko suunnitelmissa liittää kumpu linnan yhteydessä olevaan pyhättöön? Sota ja huono rahatilanne vesittivät projektin ja kivilinna jäi rakentamatta. Hautakivistä rakennettu portinvartijan talo ja kivisilta, joka ei johda mihinkään jäivät metsään syventämään mysteeriä.

Mitä kamalaa olisi kokenut tämä myyttinen portinvartija kaameassa mökissään. Aggressiivinen räyhähenki murskaisi jo ennestään lievistä henkisistä ongelmista kärsivän yksinäisen miehen mielenterveyden täysin. Illan pimetessä voi yhä kuvitella tärisevän, veren peittämän psykopaatin hiipivän pieneen tupaansa, hetken tyyntä, kunnes äänet aloittavat taas huutonsa ja saalistus alkaa alusta…

Portinvartijan talo löytyy täältä KARTTA

Talvikuvia Maskusta

Onhan se hieman kliseistä lisätä blogiin lumisia kuvia kauniin talvipäivän jälkeen. Varsinkin kun talvi ei todellakaan ole lempi vuodenaikojani. Mutta siitä huolimatta laitoin niitä, vaikka kaduttaa jo etukäteen. Siis talvisia kuvia Maskusta, ilman mitään hyvää syytä, pelkkää sivujen täytettä!


Keinotekoinen nuotio luolansuuaukolla, todellisuudessa siinä palaa ruokalusikallinen lamppuöljyä.


Mikä sua vaivaa jänönen kun talvisinkin hyppelet?


"Kaamos on päättynyt", ainiin eihän Varsiais-Suomen leveyasteilla edes ole kaamosta...


Mikähän siitäkin meni?


Lumi on tarttunut vain oksan yläpuolelle, jippiiii!

Vanhan kansan kivikulttuuriperinne Suomessa

Vuosikymmeniä Suomen metsiä kiertänyt ja teräviä havaintoja tehnyt Leif Paulin on vihdoin julkaissut merkittävää ja mullistavaa kivitietoutta kaiken kansan nähtäville. Ovatko kaikki metsien kiviset ihmeet sittenkään luonnonmuovaamia vai onko ihmisellä ollut tekemistä näiden kivisten Jumal´olentojen muodostumisessa. Kattavat ja huolella kirjoitetut tekstit löytyvät alla olevista linkeistä!


Ovatko kaikki nämä erikoiset kivimuodostelmat sittenkään jäämassojen siirtelemiä vai onko muinaisilla Suomalaisilla ollut taito ja halu rakentaa tällaisia valtavia monumetteja?


"Joskus törmää vanhaan kiveen metsissä tai mäenhuipulla. Kivi on nostettu irti maasta ja makaa kivijalkojen varassa maankamaran yläpuolella. Asia kiehtoo mieltä ja saa mielenkiinnon heräämään. Ketkä olivat ne ihmiset, jotka nostivat kiviä jalkoihin? Mikä oli niiden kulttuuri ja minkälaiseen tarkoitukseen on kivi käytetty?
- Leif Paulin

Leif Paulin: Vanhan kansan kivikulttuuriperinne Suomessa

Leif Paulin: Vanhan kansan kivikulttuuriperinne Suomessa osa II

Luolakursseja keväällä Vakka-Suomen kansalaisopistolla

Lisätietoja ja ilmoittautumiset: http://vakkaopisto.fi/





Lisätietoja ja ilmoittautumiset: http://vakkaopisto.fi/

Lisätietoja luvassa tällä sivulla kevään edetessä!

Tutustu myös Suomen luolaseuran toimintaan osoitteessa: http://caving.fi/