Mäyränkallion luola, Säkylä

Säkylässä tuli asuttua puoli vuotta vuonna 2003, osoite pääasiassa Huovinrinteen Pioneerikomppanian tupa, välillä puolijoukkueteltta jossain päin Satakunnan metsiä. Säkylänharjun mäntykankaat tulivat tutuiksi, ei kuitenkaan niin tutuiksi ettei sinne olisi vielä palannut. Sain geologi Aimo Kejoselta tiedon, että Huovinrinteen läheisyydessä, Mäyränkalliot nimisellä kallioalueella olisi luola. Matka Turusta ei ole kohtuuton, joten päätin tarkistaa kohteen.

Mäyränkalliot sijaitsee noin 2,5 kilometriä Huovinrinteeltä Loimaan suuntaan tien numero 213 varrella. Tieltä katsottuna maisema on tuiki tavallista mäntyistä kangasmetsää, luolan pitäisi kuitenkin olla alle 300 metrin päässä tiestä, epäluulo hiipii mieleen; tuliko taas tyhjä arpa?

Pienen tarpomisen jälkeen metsä alkaa muuttua kivikkoisemmaksi. Vastaan tulee muutama suuri siirtolohkare, ja jo toisen kiven järkäleen alle muodotuu melko tilava luola ja läpi kuljettava ahdas tunneli. Luolan lattialla on tulipaikka ja maastokulunutta. En hypi riemusta ja jatkan etsintää.

Kivien alle on kaivettu tunneleita. Paikan nimi ei ole tuulesta temmattu, kallioiden isännät, tuhisevat ja röhkivät mäyrät asuvat kallioden ja maatunneleiden uumenissa. Alueelta löytyy vielä muutamia pieni onkaloita ja komeita kallioon repeämiä, suurempaa luolaa ei kuitenkaan, palaan ensimmäiseen

Kyllähän se ihan komea luola on, selkeä linjainen, tilava ja sateensuojan tarjoava. Oma matkani sai täyttymyksen, kohde löytyi ja onneksi tänä ei ollut retken ainoa käynti kohde. Turusta  asti pelkästään tätä luolaa ei kannata lähteä katsomaan, mutta paatuneelle luolabongarille se on ihan näkemisen arvoinen paikka.  KARTTA KOHTEELLE 

Linnavuori, Piikkiö

Olen Piikkin komean linnavuoren esitellytkin kevysesti jo vuonna 2010 mutta paikka on vetänyt puoleensa toistuvasti. Onhan se komeaa seutu, yksi näyttäväpiä kokonaisuuksia alueella. Kohteesta löytyy mykistävien maisemien lisäksi mm. luolia, uhrikuppeja, muinaisia hautaröykkiöitä, erikosia puita, kiehtovia kivimuodostumia...jne. Tässä ajo-ohjeet ja historiaa paikasta:  http://luolamiehenblogi.blogspot.fi/2010/01/pohtion-linnavuori-piikio.html

Linnavuorelle johtavan tien varrella on pieni parkkilevennys. Levennyksen kyljessä olevan pellon reunassa kasvaa komea lehtikuusikko, kuusikon takana kohoaa Hiidenmäki, muinainen pyhälehto; Uhripaikka vuosituhansien takaa.

 

Luontoretken pieniä ykstyiskohtia, kannon päällä kasvava hohtavareunainen kääpä.

Ja vielä pienempiä yksyiskohtia, suuren kiven kyljessä kasvava tuuhea sammaltupsu. Tupsulla leveyttä vain sentti, vertaa vieressä lepääviin neulasiin.

 Vajaan metrin korkuinen moroutuva rapakivimurikka vuoren rinteellä. Moroutuva rapakivi herättää aina mielenkiinnon ja pistää silmään, luonnonoikku; kivimaailmanihme.

Kivimaailamn erikoisuuksi rinteiltä löytyy lisääkin. Tässä parisen metriä leveä lohkare joka on täynnä hyvin erikosia ja ajatuksia herättäviä uria, aaltokuvioita ja uurteita.

 

Uurteet ja erikoiset juonteet jatkuvat myös viereisissä kallioissa joista lohkarekin on aikanaan irronnut.  

 

Puumaailman kummajaisia on mäen rinteillä siliinpistävän paljon. Tämä tyvestä karsittu suuri kuusi sinnittelee kuin tyhjän päällä kallioisessa rinteessä. Juuret työntyvät syvälle repaleisen kallion uumeniin. Kuusen kohtalo on varmasti kaatua omaan näppäryyteensä, jonakin päivänä puun massa on liian suuri ja juuret murtavat kallion. Yhden luonnon ihmeen tarina päätty, mitä tilalle syntyy. Ehkä kalliosta irtoaa suuria palasia joiden alle syntyy esimerkiksi kiehtova luola?

 Tämä kuollut ja luonnonkäyrä puu kelpaisi moneen käyttöesineeseen tarveaineeksi.

 Louhikosta esiin työntyvä kuusi on kasvattanut juureensa erikoisen pallon, kerrassaan hämmentävä näky...

 

Yksi komeimmista puumailman ihmeistä on tämä valtava kaksi haarainen kuusi.

 

Myös pienemmät kasvit sinnittelevät kivikkoisella rinteessä. Tässä ruskan värjäämiä saniaisia. 

Yksi Linnavuoren merkittävimmistä luonnonihmesitä on tämä lähes kolme metriä korkea, jylhä kivipaasi, megaliitti. Vanhan uhrikiven kyljessä erottuvat sekä Ukon että Akan kasvot, kivi on syystäkin palvottu ja pyhä, Etelän seita. 

 Viimeisenä esittelyyn Linnavuoren luonnonihmeistä pääsee jyrkänteen juurella oleva pieni luola, Linnavuoren uuni. Luola on melko pieni, repaleinen lippaluola jonka perästä jatkuu muutaman metrin mittainen ahdas tunneli jokusen metrin kallion sisään. Ei mikään erityinen luolaelämys, mutta sijainti tekee siitä kokoon nähden erittäin kiehtovan!

 

Komea kokonaisuus, katso kohteen KARTTA tästä.

 

Ajo-ohje: Turusta Piikkiöön ajettaessa 110-tieltä käännytään Toivonlinnantielle (Shellin jälkeen), josta käännytään linnavuori-kyltin (n. 1 km) kohdalta ja jatketaan hiekkatietä aina seuraavalle linnavuori-kyltille (n. 1 km) asti, josta merkitty polku alkaa.

Turun luonnonihmeet 20.10.2012

Koe Turun huikeimmat luonnonihmeet ikimuistoisella bussimatkalla asiantuntevan oppaan johdolla.

Lauantai 20.10.2012 kello 10:00 - 15:00 - Ilmoittaudu ->  TÄSTÄ

Päivän aikana näet ja koet Kärsämäen Pirunpesän, hiljentävän kokoinen osiin hajonnut kivenjärkäle on yksi Suomen suurimmista siirtolohkareista. Yli 10 metrin korkeuteen kohoavat pystysuorat seinämät saavat matkailijan tuntemaan olonsa hyvin pieneksi. Lohkareikkoon on syntynyt mielenkiintoinen luolasto, miksi paikkaa sanotaan Pirunpesäksi ja miten Pirun hopeinen pikari päätyi luolien kätköistä Ruskon kirkon ehtoollispikariksi? retken jälkeen tiedät enemmän.  

Kärsämäen Pirunseä, Turku

Tutustumme yhteen Suomen näyttävimmistä muinaisrannoista Runosmäen lähiössä. Nunnavuoren lakea peittävä kivikko - Pirunpelto on Suomen helpoiten saavutettavia ja maisemiltaan edustavimpia muinaisrantoja. Mistä kivikko on saanut erikoisen nimensä ja mitä Turkulainen toisin ajattelija Keijo Parkkunen teki mäellä 80-luvulla?     

    Runosmäen Pirunpelto, Turku

 Viimeisenä kohteena on Suomen 5. pisin luola Turun Luolavuoressa. Ketterimmät ja rohkeimmat matkailija saavat mahdollisuuden ryömiä oppaan johdolla koko 45 metrin matkan luolan perimmäiseen kammioon. Luolassa voi törmätä lampun valokeilassa lentävään lepakkoon tai nähdä omin silmin harvinaisen ja kauniin luola-aukkohämähäkin, joita elää vain muutamissa paikoissa eteläisessä Suomessa ja Ahvenanmaalla. Luolavuoren luola on pituutensa lisäksi myös yksi Suomen mielenkiintoisimmista. Tiesitkö, että Luolavuoressa on ammuttu 50-luvulla Suomen suurin rotta, paino lähes 700 grammaa.

Luolavuoren luola, Turku

Pääkohteiden lisäksi kuulet tarinoita ja faktoja myös muista Turun luonnonihmeistä. Mikä on legendaarinen Pallivaha? Suomen suurin siirtolohkare löytyy Ruissalosta, mikä sen nimi on ja millaisia tarinoita siihen liittyy? Tämän retken jälkeen katsot Turkua aivan uusin silmin, lähde rohkeasti mukaan!      

LISÄTIEDOT JA ILMOITTAUTUMISET: Mikko Rindell oy

Retket Härmälänrotkoon ja Hautvuorelle

Lokakuussa järjestetään kaksi valmismatkaa, 6.10.2012 retki Härmälänrotkolle (Masku) ja 27.10.2012 retki Hautvuoren luolille ja Kirkelinnaan (Laitila). Retkille voi ilmoittautua alla olevien linkkien kautta niin kauan kuin vapaita paikkoja riittää! Retket sopivat niin lapsille kuin aikuisillekin, joten tervetuloa viihtymään ja nauttimaan Varsinais-suomalaisista luonnonihmeistä! 

Härmälän rotko 6.10.2012
Ilmoittaudu retkelle alla olevasta linkistä:
https://www.lyyti.fi/ilmoittaudu/Luolaretki_Harmalanrotkoon_Maskuun_5325

Hautvuoren luolat ja Kirkelinna 27.10.2012
Ilmoittaudu retkelle alla olevasta linkistä:
https://www.lyyti.fi/ilmoittaudu/Luolaretki_Hautvuoreen_ja_Kirkelinnaan_Laitilaan_7376

Seikkailumatkoja varsinais-suomen luoliin

Luolamiehen blogi aloittaa yhteistyön Turkulaisen Bussimatkatoimisto Mikko Rindell oy :n kanssa. Yhteistyön hedelmänä tarjolle tulee kiehtovia ja ainutlaatuisia seikkailumatkoja Varsinais-suomen komeimpien luonnonnähtävyyksien äärelle.
 

Ensimmäisenä myyntitulevat kolme seikkailuretkeä ovat: Luolaretki Ilmusmäen luoliin Saloon, Rotkoretki Härmälänrotkoon Maskuun sekä Luolaretki Hautvuoren luoliin ja Kirkelinnaan Laitilaan.  Ensimmäistä kertaa näille upeille retkikohteille on mahdollista päästä opastetulla valmismatkalla, retkien kestot vaihtelevat 4 tunnista 6 tuntiin. Lisätietoja retkien hinnoista ja kestoista löytyy osoitteesta: http://www.rindell.com/matkat/kotimaanmatka.html

Luolaretki Salon Ilmusmäkeen: LISÄTIEDOT

Rotkoretki Maskun Härmälänrotkolle: LISÄTIEDOT

Luolaretki Laitilan Hautvuorelle ja Kirkkelinnaan: LISÄTIEDOT

 



 

Luolaretket ovat tarkoitettu ryhmille, matkojen ajankohdista sovitaan asiakkaan kanssa erikseen! Retkivaraukset osoitteeseen juho@rindell.com tai puhelinnumeroon 02 242 2580. 

 

Matkat taitetaan Mikko Rindell oy:n tasokkailla turistibusseilla ja oppaana kaikilla retkillä toimii Tuomo Kesäläinen. Ammattitaitoinen opas ja kokenut matkanjärjestävä yhdessä pitävät huolen siitä, että retkestä muodostuu ikimuistoinen elämys.

Killinvaha, Masku / Nousiainen

Killinvaha on hiljentävä näky. Vaikka Suomessa suuria lohkareita metsässä lepääkin sadoittain, on näin valtavan kiven juurella seisominen aina mykistävä kokemus. Murikalla on korkeutta arviolta 12 metriä ja ympärysmittaa useampi kymmenen. Siinä se seisoo pellon reunassa, Maskun ja Nousiaisten rajalla. Koostaan ja sijainnistaan huolimatta lehtien ollessa puissa ei kiveä juurikaan näe kasvuston takaa.

Kivi on halennut, kuten monet suurista lohkareista. Täysin suora rako, ylhäältä alas. Syntyneeseen railoon on kiilautunut lohkareita. Valitettavasti Killinvahan rako ei ole läpikuljettava, vain kapea viilto jos päivä pääsee paistamaan läpi. Jos se olisi auennut enemmän voisi paikka vetää vertoja Turun maineikkaalle Pirunpesälle.

Toinen lohkre, tai mahdollisesti osa alkuperäistä murikkaa on hajonnut emokiven juurelle tuhansiksi paloiksi, osa suuremmiksi osa pienemmiksi. Lohkarekasaan on muodostunut pieni luola, ei niin suuri kuin voisi mutta mukava muutaman metrin mittainen onkalo. Eikä mitään alueen hienoimpia kun ottaa huomioon että muutaman kilometrin säteellä Killinvahasta löytyy mm. Maskun Mätikän luola ja Nousiaisten Uunisvuoren Susiluola jotka molemmat lukeutuvat koko Suomen komeimpiin luoliin.

Lohkareiden väleihin olisi voinut syntyä suurempikin luolasta. Valitettavasti näin ei käynyt.

Lahonneet puut makaavat vasten sammalen verhoilemia kivenmurikoita. Lohkareen ympäristö on räävitty hävyttömän näköiseksi. Toisaalta kivikin näkyy paremmin mutta toisaalta maasto on paikoin jo vasten mielistä kuljettavaa. Kivi on komea ja helppo saavutta, iso kuin mikä. Näkemisen arvoinen paikka. KARTTA

Kalliolaavu, Sauvo

Metsä on vihreää ja mystistä, menninkäisten temmellyskenttää, liikumme Sauvon Kursalon Jänismäkeä ympäröivillä mailla. Viereisen kukkulan Migmatitti jyrkänteeseen on luonto luonut komeat puitteet taukoiluun kalliojumalten katveessa. Useiden metrien korkeiseen jyrkänteeseen syntyy suuri sateensuojan tarjoavava tila, avoluola, joku voisi sanoa. Tila on ehkä hieman liian avara luolaksi mutta sateensuoja joka tapauksessa!

Paikalle on rakennettu pieni taukopaikka, alue on yksityisomistuksessa joten alueella tulee liikkua maanomistajaa kunnioittaen, kuten aina!

 



Jyrkänteen kivilaji ja siinä kasvavat sammaleet luovat seinämästä suuren taideteoksen. Luonnon oma taidegalleria jonka äärellä matkamies herkistyy ja ymmärtää oman katovaisuutensa ja pienuutensa. 

Kummakivi, Ruokolahti

Ruokolahden Kummakivi on niitä paikkoja joihin sopii sanonta "kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa". En edes yritä sanoin kuvata paikkaa joka menee aivan yli ihmisen ymmärryksen, kiistatta yksi Suomen luonnon erikoisimmista ihmeistä. Mieltä järisyttävä kokemus, katsokaa itse ja jos mahdollista käykää kokemassa Kummakivi paikan päällä!

Kummakivi, Ruokolahti



Kummakivi kartalla!

Luolatutkimuksen perusteet Summeri 5.7.2012

Summeri ohjelman jaksossa seitsämän ( 5.7.2012 ) Suomen luolaseuran Elina Saarinen vei nuoren toimittajan tutustumaan Lohjan Torholan luolan saloihin sekä perehtymään luolatutkimuksen perusteisiin. Jakso katsotavissa täältä vielä muutaman päivän: Summeri 7

Suomen luolaseuran toimintaan voi perehtyä osoitteessa: www.caving.fi

Torholan luola, Lohja (Tuomo Kesäläinen)

Moronhattu, Laitila

Ajelen Turusta kasitietä kohti Laitilaa, noin kilometri ennen keskustaa sivusilmällä huomaan jotain mielenkiintoista. Se vilahtaa ohi niin nopeasti ettei ole oikein varma mitä näki vai näkikö jotain? U-käännös, kiven kohdalla hieraisee silmiään - mitä ihmettä?

Omakotitalon pihassa, aivan 8-tien varressa on tosiaan komea kiven murikka. Näyttää kuin kiven päälle olisi isketty kottikärryllinen betonia, lohkareella on erikoisen näköinen myssy. Ei se laastia ole, kivi on täysin puhdas luonnontuote. Rapakivijärkäle jonka yläosa on alkanut moroutua, rapautua nopeammin kuin alaosa, on syntynyt todellinen luonnonoikku.

Alueella on paljon moroutuvia rapakivilohkareita, tällaisista voi irroittaa sormin kiveä. Kun prosessi jatkuu tarpeeksi kauan jäljelle jää vain "sorakasa" - morokeko. Rapakivi on yleinen kivi, sitä esiintyy kaikilla mantereilla, mutta se on dokumentoitu ensimmäisenä Suomessa, siksi sana Rapakivi on lainattu myös muihin kieliin Rapakivi granite - sanoo Englantilainen, Der Rapakiwi - Saksalainen. Yksi harvoista kansainvälisistä, Suomalaisista kivilajinimistä.

Moronhattua pitää tyytä katsomaan maantieltä, itse kivi on keskellä omakotitalon puutarhaa, yksityisalueella. KARTTA

Ruplakivi, Sastamala

Murhavuori, Pahalampi ja Pahalamminoja - Mouhijärven eteläpuolella, Rantakulman kylin tienoilla on pahaenteisiä paikannimiä. Seudulla on myös muutamia nimettyjä lohkareita, erääseen niistä, Ruplakiveen liittyy melkoisen synkkä tarina ihmisen kyltymättömästä ahneudesta. Ruplakivi on iso suonigneissilohkare, kooltaan 5 m x 5 m x 3 m.

Ruplakiven luona tapettiin, ryöstettiin ja haudattiin vajaat 200 vuotta sitten laukkuryssä. Laukkuryssä oli kuitenkin kätkenyt rahansa jonnekin, joten murhaajat saivat saaliikseen vain yhden ruplan ja jonkin verran kauppatavaraa, tästä lohkareen nimi. Kun murhaajat myöhemmin juovuspäissään manailivat huonoa onneaan, joku kuuli, teki ilmiannon ja murhaajat jäivät kiinni ja karkotettiin Siperiaan.

Tuomo Kesäläinen & Aimo Kejonen

Ruplakivi kartalla.

Häntälän notkot, Somero

Tervahaudannotko, Koisojannotko, Tuomilaakso, kaikki samaa massiivista luonnon muovaamaa erikoisuutta. Rekijoen raviinit, sanoo geologi, Häntälän notkot, tavallinen tallaaja, sama paikka, Rekijoen ja sen sivuhaarojen ja uomien savimaahan kaivama notkojen sokkelo. Maastokarttaan vilkaisu sen todistaa, vaikka paikasta tunnetaan parhaiten pieni osa Someron Häntälän kylässä, on notkoalueella kokonaismittaa lähes 50 kilometriä.

Häntälän notkot ovat kaikin puolin erikoinen ja ainutlaatuinen, ennätyksellinen paikka. Keskimäärin Lounais-suomen savimaan paksuus on 9 metrin paikkeilla, mutta ei täällä. Häntälän notkojen alueella savea on jopa 77 metriä, Suomen ennätys. Rekijoki kiemurtelee syvimmillään noin 30 metriä syvän notkon pohjalla, näky on komea.

Geologiset piirteet ovat vain yksi osa paikan erikoislaatuisuutta, ihmeitä on myös faunan ja flooran puolella. Luontopolun symbolinakin komeilee kaunis valkoinen perhonen, harvinainen tai paikoin kokonaan hävinnyt Pikkuapollo. Näillä niityillä on sisämaan paras Pikkuapollon esiintymä ja paras mahdollisuus bongata tämä kaunotar.

Lehmät laiduntavat perinnemaisemassa, pitävät maiseman kunnossa, ilman laiduntamista notkot kasvaisivat umpeen ja maiseman kauneus katoaisi pikku hiljaa. Polulla kuljetaan lehmien keskellä, paikoin kukkameren ja lehmien ympäröimänä tuntee olevansa jossain Sveitsin kukkuloilla. Polulla on kunnioitusta herättävän kokoisia lehmänläjiä, silkkaa paskaa. Ja hyvä niin, kerran jo ”sukupuuttoon” kuollut ja kadonnut Isolaakasittiäinen möyrii näissä läjissä, taas ihme ja ennätys. Kuolleista herääminen, pelastus.

Kukkaloisto on hiljentävä, parhaimmillaan se on kesä – heinäkuussa. Kukkamerta hallitsevat niittyjen klassikot, koiranputket, voikukkat, kurjenpolvet, päivänkakkarat ja puna-apilat. On notkojen rinteillä myös harvinaisuuksia, alkukesästä maisemaa koristaa etelä-suomessa harvinainen Kullero, kasveista ja yksityiskohdista kiinnostuneet voivat erottaa tuttujen kukkien joukosta esimerkiksi ketonoidanlukon, vienansaran tai maarianverijuuren. Kukissa pörräävät mehiläiset ja muut tutut surisijat mutta pölyttää kukkaharvinaisuuksia ainakin kolme sellaista kärpäslajia joita tavataan lähinnä Skånessa.

Maisemaa elää, notkon seinämillä on eri aikojen maanvyörymiä, osa erittäin tuoreita. Tuoreimmat taitavat olla vain muutaman päivän ikäisiä. Jokainen vuoden aika on erilainen, kesän kukkaloisto on toki näkemisen arvoinen mutta myös syksyn ruskeus ja kevään orastava vehreys luovat uusia kontrasteja ja tunnetiloja, puhumattakaan talven valko-sinisestä kuulakkuudesta.

Olen vierailut notkoilla muutaman kerran, luonnonkauneus hiljentää joka kerta. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Lähtiessäni pois lehmä lauma on tukkinut polun, aidan takana pääsyä notkoille odottaa Eurasta Somerolle kuvausmatkalle lähtenyt Esko, pieni juttu tuoki: Esko on lähtenyt notkoille tavoitteena nähdä ja kuvata Pikkuapollo, parin päivän päästä avaan Eskon kuvagallerian – mestari on saavuttanut tavoitteensa ja sivuilla komeilee upea kuva Pikkuapollosta sekä muutamasta muusta Häntälän hyönteisestä, notkot ovat palkinneet myös toisen paikalle vaivautuneen kulkijan!   

Kartta Häntälän notkoille!

Munkinpää

Punkkikukka, pörhöpää
pörhinkäinen
pörröpää

Syyläkukka, siansilmä
kultaharja
kalloniska

Hökkörää ja höyhenheinää
munkinpää jo pöllyää
taas kun syksyyn kohta käännytään.

- Tuomo Kesäläinen 

Kellarikiven onkalo, Kiikoinen

Pienen lammen rannalta katsottuna raiskattu metsän reuna on jopa vastenmielinen. Myrskyn kaatamia puita, vastenmielistä ryteikköä, yhtäkkiä jalka uppoaa märkään suohon, kontsarin varsi meinaa haukata saappaan täyteen syvän ruskeaa liejua.

Metsä alkaa kuitenkin kaunistua, paksut sammal mättäät peittävät maata. Paikoin sammalet nousevat useita kymmeniä senttejä puiden runkoa ylös, vallitsee hiljentävä vihreys. Loivan mäen rinteessä hahmottuu mustia möykkyjä. Siellä ne ovat, silmiin pistävän tummat suonigneissilohkareet.

Eivät ne lohkareet järin suuria ole, mutta kauniita. Suurimman lohkareen alla on pieni kuiva onkalo, se on Kellarikivi, Isonvihan ja Pikkuvihan aikainen siemenviljan ja muun arvokkaamman omaisuuden kätköpaikkana. Mielenkiintoista että näinkin pieni tieto on säilynyt tähän päivään.

Niin kuin sanottu, ei kohde ole mikään erikoinen. Ei kivet ole silmiin pistävän suuria mutta niin vain on historia lyönyt leimansa näihin kiviin, ja ehkä tämän kirjoituksen ansiosta Kellarikivien historiallinen arvo säilyy taas muutaman vuoden pidempään ja joku siirtää tiedon taas tuleville polville!

Kartta kohteelle!

Riihikivi, Lavia

Ajelemme jossain Lavian perämetsissä, peltojen takana. Pienen, huonokuntoisen metsätien päässä on mökki, pihalla haukkuu koira. Kesäasukkaita? Ei, pienessä hirsisessä mökissä asustelee pysyvästi oikein mukava ja hyväkuntoinen pariskunta, ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Ei kaikki ole sentään vielä lähtenyt suurempiin taajamiin palveluiden perässä. On lapset ja lapsenlapset tätäkin pariskuntaa kylille houkutellut, mutta kotia ei jätetä!

Vieraita tuskin näille kulmille kovin usein ilman kutsua pölähtää, alkaa tilaesittely, tai pääasiassa saunan esitttely. Pihassa seisoo yli 100 vuotta vanha savusauna. Pihan kuistit ovat täynnä erittäin vanhoja puuesineitä ja työkaluja. Pienimuotoinen kotiseutu museo. Mummo kertoo mielenkiintoisia tarinoita, he savustavat jouluna lihat tämän 100 vuotta palvelleen saunan lauteilla. Samoin talkkunat tehdään omista viljoista ja savustetaan oman saunan lämmössä, ihailtavaa. Mutta ei tämä ollut matkan tarkoitus vaikka se oikein mukava lisä retkeen onkin.

Tulimme katsomaan metsässä nököttävää ikiaikaista ja edelleen usean kunnan rajakivenä toimivaa Riihikiveä. Kiven pitäisi olla muutaman sadanmetrin päässä metsässä. Hyväkuntoista metsätietä pääsee lähelle, pienipätkä ryteikköä ja siinä se on,  suuri suonigneissilohkare, kooltaan 10 m x 6 m x 5 m.

Kartta

Se sai nimensä Isonvihan aikana, jolloin salolla piilopirteissä viljansa kuivanneet sotapakolaiset käyttivät sen tasaista lakea puimatantereena. Riihikivellä asuu voimakas rajahaltija, jolta tietäjät muinoin hakivat apua ja tietoa. Komea sammalen verhoilema kivi, niin ja se talkkuna.

Mummo on pakannut suureen leipäpussiin omalla reseptillään valmistettuja talkkunajauhoja. Voimakas savunhaju leijailee autossa. Otamme lahjan vastaan kiittäen. Kotona jauhot esiin, piimää joukkoon ja ripaus sokeri, piapo on valmis nautittavaksi. Savunmaku on voimakas, joka lusikallisella kauhon sisään esi-isiemme ikiaikaisia perinteitä. Kupissa maistuvat peltotyöt, tervanpoltto ja tukinuitto.